Ranskan presidentti määräsi joukot taltuttamaan ”virusta”
”Wokeismi” puhuttaa ympäri maailman.
Woke-termillä on alkujaan tarkoitettu valveutuneisuutta ja hereillä oloa rasististen ennakkoluulojen ja syrjinnän suhteen. Sittemmin erityisesti oikeisto on käyttänyt sanaa poliittisena lyömäaseena.
Maailmalla wokea ja siihen liitettävää niin sanottua cancel-kulttuuria on käsitelty jo pitkään. Monissa maissa tunteet ovat kuumenneet esimerkiksi historian merkkihenkilöitä koskevien keskusteluiden yhteydessä.
Woke-aktivistit ovat vaatineet ainakin Yhdysvalloissa, Kanadassa ja Britanniassa patsaita kaadetuiksi, mikäli niiden kuvaamat henkilöt eivät täytä nykymittapuulla puhdasoppisuuden kriteerejä. Patsasten kaatamista kritisoineet ovat sanoneet sen johtavan ”historian pyyhkimiseen pois”.
Vähemmän ymmärrystä saavat vaatimukset, jotka koskevat esimerkiksi Britanniassa ex-pääministeri Winston Churchillin patsaan poistamista Lontoon parlamenttiaukiolta tämän rasististen näkökantojen vuoksi.
Samaa kiistelyä käydään monilla kampuksilla, joilla entisten suurhenkilöiden mukaan nimettyjen rakennusten nimiä on vaihdettu tai ollaan vaihtamassa äänekkään painostuksen vuoksi.
Aiemmin tänä vuonna San Franciscon koululautakunta ilmoitti, että kymmenien koulujen tulisi muuttaa nimensä. Lautakunta katsoo, että esimerkiksi orjuuden lakkauttanut presidentti Abraham Lincoln ei enää täytä kriteerejä henkilölle, jonka mukaan kouluja tulisi olla nimettynä.
Tähtitoimittajan potkut
Sosiaalisessa mediassa voikin törmätä vähintään viikoittain jonkinlaisiin kiistoihin tai skandaaleihin, jotka ovat liitettävissä wokeksi kutsuttuun ilmiöön. Näihin verrattuna Ylen Sannikka -ohjelmassa koettu on jonkinlainen jäljitelmä.
Esimerkiksi New York Timesin kokenut toimittaja Donald McNeil painostettiin eroamaan lehden palveluksesta yli 40 vuoden uran jälkeen.
Kuten Valtaoja, McNeil mainitsi n-sanan rasistista kielenkäyttöä puineessa keskustelutilaisuudessa Perussa, jonne hän oli matkustanut NYT:n kustannuksella.
Tilaisuudessa McNeililtä kysyttiin, pitäisikö koulun oppilas erottaa määräajaksi 12-vuotiaana tehdyn videon vuoksi, koska tämä käytti videolla rasistista termiä.
Ymmärtääkseen kontekstin McNeil kysyi, oliko kyseinen oppilas käyttänyt sanaa jostain toisesta henkilöstä vai lainannut esimerkiksi rap-lyriikkaa. Kysymyksensä yhteydessä hän tuli maininneeksi n-sanan.
Erikoista asiassa on se, että tilaisuus järjestettiin jo vuonna 2019, mutta McNeiliin eroon johtanut uutisointi ja sitä seurannut kohu alkoivat vasta tänä vuonna.
Uhka sananvapaudelle
Saksankielisissä maissa kohistiin kesällä, kun Hampurin kirjallisuusfestivaali perui itävaltalaisen kirjailija Lisa Eckhartin osallistumisen. Hänet oli kutsuttu paikalle, koska hän oli ehdokkaana kirjallisuuspalkintoon.
Kaksi muuta kirjailijaa kuitenkin ilmoitti kieltäytyvänsä astumasta samalle lavalle Eckhartin kanssa, koska tämän on cabaret-esityksissään väitetty hyödyntävän rasistisiksi ja antisemitistisiksi koettuja kliseitä.
Eckhartin tulo peruttiin, mitä moni pitää häpeällisenä ratkaisuna kirjallisuustapahtumalle. Ala on aiemmin puolustanut ilmaisunvapautta, kuten esimerkiksi silloin, kun Jan Böhmermann sai syytteen Turkin presidentti Recep Tayyip Erdoğanista kirjoittamansa pilkkarunon vuoksi.
Laajemmin wokea kritisoidaankin usein nimenomaan sananvapauden ja jopa ajattelun rajoittamisesta, eli siis niistä asioista, joiden kuuluisi olla liberaalien ajatusmaailman ytimessä.
Kyse on monesti suhteettomista reaktioista siihen, mitä on sanottu. Tästä hyvä esimerkki on yhdysvaltalainen data-analyytikko David Shor.
Shor huomautti toukokuussa 2020 julkaisemassaan tviitissä, kuinka väkivaltaiset mellakat Martin Luther Kingin salamurhan jälkeen rokottivat läheisissä piirikunnissa demokraattien kannatusta kahdella prosentilla.
Shor sanoi, että tämä kannatuslasku riitti kääntämään vuoden 1968 presidentinvaalit Richard Nixonille. Vastaavasti tilastoanalyysin mukaan väkivallattomat mielenilmaukset lisäävät demokraattien kannatusta.
Tviitti on harmiton ja perustuu dataan, mutta tämä ei auttanut. Shor nimittäin menetti työnsä, koska sen katsottiin kritisoivan Black Lives Matter -liikettä.
Vaikka matemaattiseksi neroksi kutsuttu Shor työskenteli vain 20-vuotiaana presidentti Barack Obaman presidentinvaalikampanjassa vuonna 2012, viimevuotiset potkut nostivat hänet laajemmin tunnetuksi.
Shorin henkilökohtainen kokemus päätyi kuvaamaan hänen omaa poliittista teoriaansa. Hän uskoo demokraattipuolueen vieraantuneen työläistaustaisista ihmisistä, koska se on jäänyt Twitterin ja oman puolueen sisällä olevien woke-aktivistien vangiksi.
– Woke-kulttuuri on ongelma ja kaikki tietävät sen, James Carville sanoo.
Carville on demokraattipuolueessa jonkinlaisen gurun asemassa, johon hän nousi presidentti Bill Clintonin vuoden 1992 presidentinvaalikampanjan strategiapäällikkönä.
– Nykyisin on hankala puhua kenellekään, joka ei ajattele tällä tavoin. Ja puhun hyvin monille demokraattipuolueen ihmisille. Mutta he eivät halua sanoa tätä ääneen, hän sanoo.
Macron vastaiskuun
Ranskassa presidentti Emmanuel Macronin hallitus ei ole tyytynyt ainoastaan kritisoimaan woke-kulttuuria, vaan on aloittanut toimet sen saamiseksi aisoihin.
Opetusministeri Jean-Michel Blanquerin johtama ajatushautomo Le Laboratoire de la République on valjastettu vastustamaan Yhdysvalloista tuontituotteena saapunutta ”virusta”, kuten siihen viitattiin lokakuun avajaistilaisuudessa.
– Maamme on joutunut woke-liikkeen tähtäimeen. Jos woke-virusta vastaan on olemassa rokote, se on ranskalainen, ajatushautomon asiantuntija Pierre Valentin uskoo.
Blanquer puolestaan toteaa Le Mondelle, että Ranskan tasavalta on ”täysi vastakohta wokeismille”.
– Yhdysvalloissa tämä ideologia synnytti vastavoiman ja johti Donald Trumpin nousuun. Ranskan ja sen nuorison on säästyttävä vastaavalta, hän sanoo.
Opetusministeri ei suoraan nimeä ketään, mutta viittaus Trumpin kaltaisen hahmon nousuun ei ole sattumaa.
Ranskassa järjestetään ensi keväänä presidentinvaalit, ja Macron saattaa hyvin saada toisella kierroksella vastaansa rasistisesta vihapuheesta tuomitun tv-kasvon Éric Zemmourin.
Lue myös
Rasistisesta vihapuheesta tuomittu tv-kasvo tekee hurjaa nousua Ranskan presidenttigallupeissa
Muun muassa poliittista korrektiutta, feminismiä ja HLBT-propagandaksi kutsumaansa puhetta vastustavaan Zemmouriin on viitattu ”Ranskan Trumpina”, eikä turhaan: miehillä on useita yhtymäkohtia.
Salaliittoteorioita viljelevä 63-vuotias pariisilainen on politiikassa untuvikko, mutta hän on tehnyt äärioikeistolaisten kannanottojensa turvin rakettimaisen nousun gallupeissa. Zemmourin ehdokkuutta pidetään vain ajan kysymyksenä.
Valtio puuttuu keskusteluun
Ajatushautomon perustaminen on Ranskan hallituksen wokeismin vastaisen kampanjan viimeisin peliliike.
– Olemme aina olleet woke-kulttuurin suhteen puolustuskannalla, Macronin puoluetoveri Aurore Bergé sanoo.
– Sen sijaan haluamme nyt tuoda esille omaa malliamme.
Bergén mukaan he ovat saaneet runsain määrin yhteydenottoja yliopistojen henkilökunnalta.
– Yleinen mieliala on, että ajatuksenvapautta on kavennettu sellaiseen näkemykseen, joka ei ole omamme.
Ennen ajatushautomon perustamista sata professoria ja tutkijaa antoi avoimessa kirjeessä tukensa Blanquerille. Samalla he kritisoivat voimakkaasti ”Pohjois-Amerikan kampuksilta siirrettyjä teorioita”.
Keskustelu ei kuitenkaan ole yksinkertaista, eikä yksipuolista. Osa Ranskan yliopistomaailmassa kokee Blanquerin ja ajatushautomon toiminnassa olevan viitteitä keskustelun tyrehdyttämisestä.
Toulousen yliopiston tohtorikoulutettava Rim-Sarah Alouane uskoo Blanquerin yrittävän pakottaa tietyt keskustelut valtion haluamaan muottiin.
– Tämä on mccarthyismia. Ministeri käyttää yksityistä yksikköä estääkseen keskustelua tietyistä aiheista, hän sanoo.
LÄHDE: Iltalehti/Jari Himanen 26.11.2021