Asianajajat: Suomessa on vakava piilevä ”häpeäpilkku” – ”Katastrofitilanteesta on tullut uusi normi ja jostain syystä se hyväksytään”
Suomalaisessa oikeudenhoidossa on asianajajaliiton mukaan niin vakavia ongelmia, että ne vaarantavat kansalaisen oikeusturvan.
Kuva: KAROLIINA VUORENMÄKI
Asianajajaliiton mukaan Suomen ”surkean hidas oikeusjärjestelmä on häpeäpilkku”.
Liitto korostaa, että Suomi on oikeusvaltio ja toimii monelta osin hyvin. Pintaa syvemmälle katsottuna oikeudenhoidossa on asianajajien mukaan kuitenkin niin vakavia ongelmia, että ne vaarantavat kansalaisen oikeusturvan.
”Ihmiset eivät uskalla enää hakea oikeutta asialleen, koska odotusaika toivottoman pitkä. Ongelmat tiedetään, mutta niille ei tehdä mitään”, liitto toteaa tiedotteessaan.
Suomessa on viime vuosien aikana keskitytty monien palveluiden kuten terveydenhuollon tai poliisihallinnon poliisihallinto uudistuksiin, mutta oikeudenhoidon uudistus on asianajajien mukaan jäänyt lähinnä käräjäoikeusverkoston supistamiseen.
Liitto sanoo suoraan, että vaikka eri oikeusasteiden ylipitkät käsittelyajat ovat olleet jo vuosia tiedossa, ongelmaa ei ole edes yritetty ratkaista. Käräjäoikeuksissa käsittelyajat ovat 20 vuoden sisällä vain pidentyneet, kun taas Ruotsissa on saatu oikeusprosesseja selvästi lyhennettyä viime vuosikymmenen aikana.
Suomen Asianajajaliiton puheenjohtaja Jarkko Ruohola sanookin olevansa hyvin huolissaan.
”Aiheelta tuntuu puuttuvan poliittinen mielenkiinto eli ns. mediaseksikkyys, koska oikeudenhoidon toimivuus koskettaa vain niitä ihmisiä, joilla on joku oikeusjuttu vireillä. Siksi ongelmista ei puhuta ja kun niistä ei puhuta, ei asioita myöskään kehitetä. Ei ole ihme, että monille tavallisille suomalaisille tulee aikamoisena yllätyksenä, että oma hometalo-, rakennus- tai työsuhderiita seisoo oikeudessa vuosia. Oikeutta hakevat ehtivät harmaantua ennen päätöksen saamista. Kuuluuko sellainen vastuulliseen oikeusvaltioon”, hän jyrähtää.
Ruoholan mukaan apua tarvitseva kansalainen eksyy oikeusasioihin liittyvää tietoa etsiessään ensimmäisenä terminologiaviidakkoon. Harva tietää esimerkiksi sitä, mitä eroa on juristilla ja asianajajalla. Oikeudenkäyntikielikin on vierasta ja vaikeaa. Terminologian lisäksi oikeutta hakevan on vaikea käsittää, miksi hänen asiansa käsittely voi kestää vuosikausia esitutkinnassa, syyteharkinnassa ja tuomioistuimessa, eikä asian viipymisestä saa pääsääntöisesti mitään hyvitystä. Vuosittain uusia juttuja tulee satojatuhansia.
”Oikeudenhoidossa ei ole mitään säädettyjä enimmäiskäsittelyaikoja. Jos sitten kansalainen haluaa valittaa siitä, miksi hänen asiansa käsittely kestää niin kauan ja kysyy, keneen asiassa voisi ottaa yhteyttä – no siinäpä hyvä kysymys! Järjestelmä on niin pirstaloitunut, ettei suurta kokonaisuutta johda kukaan ja asiakas on unohtunut”, Ruohola tiivistää.
Ruoholan mukaan nyt olisikin tarve oikeudenhoidon uudistukselle eli OHO-uudistukselle, sillä oikeudenhoito elää jatkuvassa poikkeustilassa.
”Katastrofitilanteesta ja kansalaisen oikeusturvan toteutumattomuudesta on tullut uusi normi ja jostain syystä se hyväksytään. Miten saadaan digitaalisuutta hyödyntävä ja kustannustehokas järjestelmä, joka ottaa huomioon myös kansalaisen edun? Nyt on korkea aika ryhtyä toimiin oikeusjärjestelmän kehittämiseksi. Suuri kysymys on, kuka OHO-uudistuksesta ottaisi kopin.”
LÄHDE: Uusi Suomi 18.01.2020