Scifi on muokannut yhteistä alitajuntaamme

Science Fiction, scifi eli tieteiskirjallisuus ja sittemmin tieteiselokuvat, ovat merkittävällä tavalla muokanneet yhteistä alitajuntaamme. Tämä on tosiasia, jonka vaikutukset tuntuvat konkreettisesti etenkin omassa ajassamme ja sen pyrinnöissä. Tosiasian tekee merkittäväksi varsinkin se aate- ja vaikutushistoriallinen ideologinen tausta, josta huomattava osa scifieetoksesta alkujaan kumpuaa.

Sen, että scifin muokkaava vaikutus on tosiasia, osoittaa hyvin Teemu Hallamaan 2.1.2023 päivätty Yle-artikkeli ”Tieteiskirjallisuus on muokannut yhteistä alitajuntaamme, ja siksi olemme valmiita näkemään tekoälyn tietoisena”, jonka ingressin mukaan ”Frankensteinin hirviöstä lähtien tieteiskirjallisuudessa on käsitelty ihmisyyttä ja yhteiskuntaa tietoisten koneiden kautta. Samalla mieliimme on iskostunut ajatus tietoisesta tekoälystä”. Artikkeli alkaa seuraavasti:

”Tietoisuuden saavuttaneista koneista on kirjoitettu lukuisia tarinoita. Joskus kone kääntyy ihmisiä vastaan, kuten Skynet-tietoverkon hallitsemat terminaattorit tai HAL 9000 -tekoäly, ja joskus se taas auttaa ihmisiä, kuten Tähtien sodan RD-D2 tai Star Trekin Data. Jossain välimaastossa ovat Blade Runnerin replikat. Länsimaisen ihmisen ei ole tarvinnut lukea sivuakaan tieteiskirjaa tai katsoa yhtäkään scifi-elokuvaa omatakseen jonkinlaisen käsityksen tietoisesta robotista. – Monista tieteiskirjallisuuden hahmoista, esineistä, asioista ja käsitteistä on tullut kollektiivisen alitajunnan materiaalia, sanoo tieteiskirjallisuuden tutkija Jari Käkelä Helsingin yliopistosta. – Kaikki tietävät FrankensteininMary Shelleyn vuonna 1818 julkaisemaa Frankensteinia pidetään robottitarinoiden esiasteena. Siinä ihmisen henkiin herättämä olento kääntyy luojaansa vastaan. Se on tarina, joka on toistunut tieteiskirjallisuudessa useita kertoja. Nyt jotkut näkevät viitteitä tarinasta myös tosielämässä.”

Artikkelin yhteydessä olevan kuvan teksti kuuluu näin: ”Frankensteinissa käsitellään isoja moraalisia ja eettisistä kysymyksiä. Se on varoittava tarina siitä, mitä käy, jos ihminen alkaa leikkiä jumalaa, sanoo Jari Käkelä”. Artikkelin väliotsikko kuuluu seuraavasti: ”Digitaalinen maailma on scifin kyllästämä” ja artikkeli jatkuu sen alla seuraavasti:

”Tekoälystä on tullut trendisana teknologiapiireissä ja niiden ulkopuolella. Lyhyessä ajassa kehittyneet koneoppimismallit ja laskentatehon kasvu ovat mahdollistaneet sovelluksia, jotka tuntuvat scifiltä. Tästä loistava esimerkki on tekoäly-yhtiö OpenAI:n kehittämä ChatGPT-sovellus, jonka kanssa kuka tahansa voi käydä keskusteluja. Ei siis ole ihme, että tekoälyjärjestelmistä puhuttaessa yhä useammin esille nousee kysymys koneen tietoisuudesta. Tietoinen kone jos mikä on scifiä.”

”Tieteisfiktiota tutkinut tutkijatohtori Hanna-Riikka Roine Tampereen yliopistosta huomauttaa, että scifin muokkaamat kuvitelmat vaikuttavat suoraan siihen, miten me lähestymme uusia teknologioita. – Varsinkin digitaalisen teknologian kohdalla, kun me näemme vain sen pinnan, meidän kuvitelmat ohjaavat sitä, miten me toimimme sen kanssa. Jos me ajattelemme, että se on scifi-kirjoista opittu uhka tai ihmeentekijä, niin molemmat kuvitelmat ohjaavat meitä, Roine sanoo. Näin kävi viime keväänä Googlen insinöörille, joka vakuuttui, että yhtiön kehittämä tekoäly oli saavuttanut tietoisuuden. Myöhemmin potkut saanut insinööri oli niin vakuuttunut tekoälyn tietoisuudesta, että hän hankki sille jopa oman asianajajan. Tekoälyn asianajaja on… noh, scifiä”.

Artikkelin toisen kuvan tekstissä todetaan varsin painava todellisuus:

”Algoritmit nähdään usein tehokkaana ja neutraalina tapana järjestää asioita. Hanna-Riikka Roine muistuttaa, että todellisuudessa niiden taustalta löytyy aina ideologisia, kaupallisia ja monenlaisia muita tavoitteita”.

Artikkelin seuraava väliotsikko kuuluu näin: ”Tekoäly on ihmisyyden peili niin taiteessa kuin elämässä”. Tämän otsikon alla todetaan:

”Tieteiskirjallisuus ei juurikaan tarjoa näkökulmia juuri tähän hetkeen. Hetkeen, jolloin osa ihmisistä alkaa pitää tekoälyä tietoisena. Tieteistarinoissa kone on usein jo valmiiksi tietoinen. – Sitä ei tulla ajatelleeksi, kuinka monimutkainen kysymys on sanoa jotain tietoiseksi, Käkelä huomauttaa. Vanhoissa tarinoissa jää Käkelän mukaan usein hämäräksi, millä tavalla tekoäly tai robotti on tietoinen. Niissä hypätään suoraan tilanteeseen, joissa tekoäly on jo tietoinen toimija muiden hahmojen joukossa. Toisaalta tietoisuuden määrittely on hankalaa myös tosielämän tieteessä. Sen sijaan scifissä usein keskitytään robottien kautta pohtimaan ihmisyyttä, moraalia ja yhteiskunnallisia kysymyksiä.”

”Käkelä nostaa jälleen esille Frankensteinin, jossa käsitellään behaviorismin hengessä yhteiskunnan vaikutusta ihmiseen. – Siitä olennosta tulee ihmisyyden, yhteiskunnan peili. Siitä tulee paha, koska ihmiskunta on paha, Käkelä sanoo. Vastaavan kasvutarinan koki Microsoftin Tay-chatbotti, jonka tarkoituksena oli kehittyä vuorovaikutuksessa oikeiden ihmisten kanssa. Twitterissä ihmiset suhtautuivat Tayhin samalla tavalla kuin Shelleyn kirjassa ihmiset suhtautuivat Frankensteinin olentoon. Vuorokaudessa Taysta tuli naisvihamielinen rasisti”.

Artikkelin viimeinen väliotsikko toteaa, että: ”Scifi on aikansa peili” ja jatkaa näin:

”Tieteiskirjallisuus on aina ollut oman aikansa peili. 1900-luvun alussa teknologinen kehitys näkyi toiveikkaina tarinoina ihmiskunnan tulevaisuudesta. 1950-luvulla tarinoista alkoi paistaa läpi ydinpommin aikaansaama pelko ihmiskunnan tuhoutumisesta. Tasa-arvo ja yhtäläiset ihmisoikeudet ovat kulkeneet mukana lähes koko taiteenlajin olemassaolon ajan. Tällä hetkellä pinnalla ovat kysymykset tunteista ja siitä, kuka on niistä vastuussa. – Nykyscifissä kysymys tunteista liittyy siihen, että ovatko ne tunteet sun omia vai ovatko ne jonkun toisen ohjelmoimia, Roine kertoo. Tämän teeman avulla pohditaan, missä määrin ihmisen tunteet ovat hänen itsensä hallittavissa ja missä määrin ne ovat geenien tai biologian määräämiä.”

”Roineen mukaan tarinoissa nostetaan usein esille se, että asioilla on aina sosiaalinen ja yhteiskunnallinen konteksti. Tämä eroaa kultakauden scifistä, jota kirjoitettaessa ajateltiin, että on mahdollista luoda luonnontieteellisiä mallinnuksia, joilla voidaan ennustaa, miten asiat tulevat menemään. Tämä on sitä scifiä, jonka innoittamana monet tämän päivän tekoälyjärjestelmät on rakennettu. Todellisuus on kuitenkin lähempänä nykyscifiä”.

Näin siis, edellä lainatusti ja akateemisten asiantuntijoiden selittämänä, scifi eli tieteiskirjallisuus ja tieteiselokuvat ovat voimallisesti muokanneet yhteistä alitajuntaamme ja varsinkin niitä käsityksiä, joita meillä on tekoälyn luonteesta ja kyvyistä eli tietoisesta koneesta ja sen mahdollisuudesta.

Samaan scifi- ja teknofuturistishenkiseen kokonaisteemaan liittyy läheisesti myös pyrkimys saavuttaa vanhenemisen pysähtyminen ja ikuinen elämä. Tämäkin on nyt etenkin meidän päivinämme paljon esillä oleva transhumanistinen teema ja pyrkimys, jonka edistämiseen ison rahan toimijat ovat satsanneet ja satsaavat suuriakin summia rahaa. Tätä aikamme todellisuutta käsittelee Eveliina Mäntylä 1.1.2023 päivätyssä Yle-artikkelissaan ”Maailmassa on yli 500 syväjäädytettyä ruumista, jotka odottavat herättämistä – yritykset etsivät ikuisen elämän salaisuutta”, jonka ingressi kuuluu seuraavasti: ”Ajatus ikuisesta elämästä on kiehtonut ja kalvanut ihmisiä aikojen alusta lähtien”. Artikkeli alkaa näin:

”Ihmiset elävät elintason nousun ja lääketieteen kehityksen takia pidempään kuin koskaan aikaisemmin. Nykytiedon mukaan ihmisen maksimaalinen elinikä on noin 120 vuotta. Ainakaan vielä ei ole keksitty lääkettä tai teknologiaa, jonka avulla sen voisi ohittaa – yritys on kuitenkin kovaa. Maailmassa on tällä hetkellä lukuisia yrityksiä ja laboratorioita, jotka uskovat löytävänsä vastauksen ihmiselämän merkittävään pidentämiseen…Kuuluisin eliniän pidentämiseen pyrkivä bioteknologia-alan yritys lienee tällä hetkellä yhdysvaltalainen Altos Labs. Vuoden 2022 alussa lanseerattu yritys sai taakseen huiman 3 miljardin dollarin rahoituksen. Se on talouslehti Forbesin mukaan luultavasti suurin summa, jonka start up -yritys on toiminnalleen koskaan aiemmin saanut.”

MIT Technology Review -tiedejulkaisun mukaan Altos Labsin jättirahoituksen takana ovat muun muassa kaksi kuuluisaa miljardööriä: jättiyhtiö Amazonin perustaja yhdysvaltalainen Jeff Bezos ja venäläinen IT-alan sijoittaja Juri Milner. Kun ihminen vanhenee, keho ei pysty enää korjaamaan kudoksiin tulevia vaurioita yhtä tehokkaasti kuin nuorena. Tämän Altos Labs yrittää muuttaa. Yritys keskittyy solujen osittaiseen uudelleenohjelmointiin, jonka avulla voidaan tehostaa kudoskantasolujen kykyä tuottaa uusia soluja. Jos teknologia toimii, voidaan vanheneminen käytännössä keskeyttää kokonaan.”

”Ikääntymisen biologian professori Pekka Katajisto kertoi Ylen haastattelussa, että tutkijat ovat innoissaan Altos Labsin uudesta teknologiasta, koska sen tuottamat vaikutukset ovat todella tuntuvia. Vielä ei kuitenkaan ole julkisesti tiedossa, kuinka merkittäviä yrityksen tuottamat tulokset todella ovat. Huolta on aiheuttanut se, millaisissa käsissä mahdollisesti kallisarvoiset ja ihmiskunnan tulevaisuuteen vaikuttavat tulokset ovat. Altos Labsiin sijoittaneet miljardöörit ostivat nimittäin yksinoikeuden yritykselle työskentelevien huippututkijoiden tuottamiin tuloksiin. He päättävät, mitä tiedolle käy ja kuka sen äärelle pääsee”.

Artikkeli jatkuu seuraavasti:

”Yhdysvaltojen Arizonassa vuonna 1972 perustettu Alcor Life Extension Foundationin toiminta kuulostaa scifi-elokuvalta, mutta on aivan totta. Kyseessä on voittoa tavoittelematon järjestö, joka syväjäädyttää ihmisruumiita. Sen tavoitteena on, että jossain vaiheessa teknologia, etenkin nanoteknologia, kehittyisi niin pitkälle, että syväjäädytetyt ihmiset voitaisiin herättää henkiin. Yleisesti ottaen tähän kiistanalaiseen toimenpiteeseen on suhtauduttu tiedeyhteisössä varsin epäilevästi, koska todennäköisyys onnistua on nykytiedon mukaan käytännössä olematon.”

”Kotisivuillaan Alcor-järjestö kutsuu jäädytettyjä ruumiita potilaiksi. Tällä hetkellä sen jättimäisissä säiliöissä on yhteensä 201 ’potilasta’ syväjäädytettynä -196-asteisessa nestemäisessä typessä. Ensimmäisen ihmisen Alcor syväjäädytti jo vuonna 1967, eli ennen yhdistyksen varsinaista perustamisvuotta. Psykologian professorin James Bedfordin ruumis on edelleen tankissa. Syväjäädytyksessä on olemassa kaksi vaihtoehtoa: koko vartalo tai aivotoiminto, eli aivot ja pää. Jälkimmäinen on halvempaa. Koko ruumiin syväjäädytyksestä täytyy pulittaa 200 000 dollaria eli noin 188 300 euroa, kun pelkän aivotoiminnan syväjäädytys maksaa noin 75 300 euroa.”

”Alcor ei ole suinkaan ainoa syväjäädytystä tarjoava taho. The New York Times uutisoi reilu vuosi sitten, että maailmassa on yhteensä 500 ihmistä syväjäädytettynä, joista suurin osa sijaitsee Yhdysvalloissa. Toinen merkittävä syväjäädytystä tarjoava järjestö on Michiganissa sijaitseva, vuonna 1976 perustettu Cryonics Institute. Venäjän ensimmäinen syväjäädytykseen keskittyvä yritys KrioRus perustettiin vuonna 2006. Yrityksen sivuston mukaan sen tankeissa on tällä hetkellä jäädytettynä yhteensä 87 ruumista tai aivoa. KrioRus syväjäädyttää myös lemmikkejä. Vuoden 2022 lopulla myöhempää herättämistä odottaa yhteensä kuusi kissaa, viisi koiraa ja kolme lintua. Kiinassa syväjäädytettiin ensimmäinen ihminen vuonna 2017. Tammikuussa 2021 Global Times uutisoi, että maassa oli sillä hetkellä tehty yhteensä 10 syväjäädytystä. Euroopassa toimii tiettävästi ainakin yksi syväjäädytystä tarjoava yritys Tomorrow bio. Vuonna 2019 perustettu start up sijaitsee Berliinissä, mutta sen ’potilaat’ ovat tankeissa Sveitsissä. Tomorrow bion sivuston mukaan sillä on yli 250 jäsentä”.

Molemmat edellä lainatut artikkelit ovat valaisevia ja mielenkiintoisia. Ne osoittavat, että scifi on muokannut ja muokkaa kollektiivista alitajuntaamme omalla temaattisella materiaalillaan, jolla puolestaan on syvät aatehistorialliset juuret. Tämä tarkoittaa sitä, että scifiteemoilla on vaikutuksensa niihinkin, jotka eivät tietoisesti eivätkä suoran mielenkiintonsa tai mieltymystensä pohjalta ole scifiä lainkaan harrastaneet.

Samalla tulee todetuksi avoimen asiallisesti, että todellisessa todellisuudessa kysymys tietoisuudesta sellaisenaan ja koneen tietoisuuden mahdollisuudesta erityisesti ei ole mitenkään yksikertaisen teknokraattisesti ratkaistavissa, vaan sisältää monia perustavia filosofisia ja teologisiakin ongelmia. Aineellismaterialistisesti miellettyyn teknologiaan ja sen mahdollisuuksiin viittaaminen ei mitenkään itsessään vielä ratkaise näitä ongelmia, joita scifiteemojen nousu ja niiden mukaan suuntautuminen on synnyttänyt.

Erityisesti on syytä pitää visusti mielessä se, mitä tutkijatohtori Hanna-Riikka Roine edellä lainatussa artikkelissa aivan oikein toteaa:

”Algoritmit nähdään usein tehokkaana ja neutraalina tapana järjestää asioita. Hanna-Riikka Roine muistuttaa, että todellisuudessa niiden taustalta löytyy aina ideologisia, kaupallisia ja monenlaisia muita tavoitteita”.

Algoritmi- ja tekoälyteknologia transhumanistisine nanoteknologisine solugenetiikan manipulaatiosovelluksineen ei ole millään tavalla neutraali eli sitoutumattoman puolueeton projekti. Kaikilla asioilla, kuten nyt tälläkin puheena olevalla asialla, on yhtä hyvin ideologiset ja kaupallisrahalliset tavoitteensa siten kuin tällaisia projekteja masinoivat ja rahoittavat eliittimiljardöörit omaa etuaan ajavat tavoitteensa tulkitsevat ja määrittelevät.

Tämäkin totuus käy edellä lainatuista artikkeleista ilmi: Asioilla on aina yhteiskunnallinen ja sosiaalinen asiayhteytensä, ideologisten ja aate- ja vaikutushistoriallisten juuriensa lisäksi. Samoin se, että avainkysymys on, kuka kontrolloi ja rahallisesti pitää yllä ihmiskunnan tulevaisuuteen vaikuttavia tieteellisteknologisia läpimurtosaavutuksia silloin, kun tällaisia oikeasti saavutetaan. Tämän hetken vastaus tähän kysymykseen on toki se, että eliittimiljardöörit säätiöineen ja muine rahainstituutioineen kontrolloivat.

Erityisen merkille pantavaa kaikessa edellä lainatussa on Yle-artikkelissa näkemyksiään esille tuovan scifi-tutkija Jari Käkelän lausunto, jonka mukaan ”Kaikki tietävät Frankensteinin” eli oman aikansa yhteiskunnallisesta aatemaailmasta ja valistushenkisistä maailmanparantamishankkeista hyvin perillä olleen Mary Shelleyn vuonna 1818 julkaiseman teoksen ja sen tarinan, jossa pääosissa ovat tohtori Victor Frankenstein ja hänen kehittämänsä tai luomansa tai henkiin herättämänsä olio eli Frankensteinin hirviö – jolla on myös talmudistiskabbalistiset Golem-olentoasiayhteytensä – ja että tätä Frankenstein-tarinaa pidetään robottitarinoiden esiasteena.

Sama tarina on toistunut scifissä useita kertoja eri muodoissaan ja nyt, kuten lainattu Yle-artikkeli tietää, ”jotkut näkevät viitteitä tarinasta myös tosielämässä”. Tämä kaikki tarkoittaa sitä, että tällä hetkellä kovasti pinnalla ja futurologisella agendalla olevan transhumanistisen kyborgieetoksen alkujuuret ovat Mary Shelleyn Frankenstein-scifiromaanin sisällöissä ja niiden ilmaisemissa aatemaailmoissa. Edellä mainitun tutkija Jari Käkelän mukaan Frankenstein-tarina on – kuten tänäisten transhumanistien ja futuristiteknologiafriikkien soisi pitävän mielessään – varoittava esimerkki siitä, mitä tapahtuu, jos ihminen alkaa leikkiä Jumalaa, oikeaa ja ainutta Luojaa.

Jari Käkelän toteamus, että kaikki tietävät Frankensteinin, on varmasti käytännöllisenä yleistyksenä oikeaan osuva. Mutta entä seuraava kysymys: Tietävätkö kaikki sen, kuka tosielämän ja todellisen historian vaikuttaja oli Mary Shelleyn luoman kirjallisen tohtori Victor Frankenstein -hahmon esikuva? Tätä puolestaan tuskin kukaan tietää, lukuun ottamatta niitä, jotka erikseen ovat tämän nimenomaisen teeman parissa omintakeisesti askaroineet.

Joka tapauksessa vastaus esitettyyn kysymykseen on seuraava: Kuten katsoo Yalen yliopiston kirjallisuuden emeritusprofessori Fred V. Randel vuonna 2003 The Johns Hopkins University Pressin julkaisemassa English Literary History -artikkelissaan ”The Political Geography of Horror in Mary Shelley’s ’Frankenstein’”, Vol. 70, No. 2 (Summer, 2003), ss. 465–491, Mary Shelleyn kehittämän kirjallisen tohtori Victor Frankenstein –hahmon esikuva oli Saksan Baijerin Ingolstadtin yliopiston kanonisen lain professori ja radikaali valistusfilosofi Johann Adam Weishaupt (1748–1830).

Adam Weishaupt tunnetaan myös vuonna 1776 perustamastaan kumouksellisesta salaseurasta eli Baijerin valaistuneista eli illuminaattijärjestöstä, Der Illuminatenorden. Weishaupt oli paitsi spinozalaisen radikaalin materialistisen filosofiansa edistämisen vapaamuurarillisen salaseuravaikuttamisen malliin organisoinut ammattivallankumouksellinen myös merkittävä valistusajattelija.

Historian professori ja radikaalin valistusajattelun erityistuntija Jonathan Israel katsoo kirjansa Democratic Enlightenment (Oxford University Press, 2013) sivulla 832, että Weishauptin järjestön korkeimman filosofisen initiaatiotason sisältö perustui spinozalaiseen vakaumukseen siitä, että kaikki olemassa oleva on materiaa, että Jumala ja universumi ovat yhtä ja samaa ja että kaikki järjestäytynyt uskonnollisuus on tarkoitushakuista petosta. Tältä pohjalta Weishaupt kannatti ja edisti uuteen maailmanjärjestykseen johtavaa maailmanvallankumousta, kaikkien monarkioiden kaatamista, kristinuskon kaatamista ja korvaamista uudella naturalistisen tieteisuskoisella järjen uskonnolla ja universaalin vapauden ja tasa-arvon luomista.

Tällainen vallankumous ja sen ajaminen merkitsivät Weishauptille ja hänen laillaan valaistuneille kaikenlaisen despotian vastaista ja luonteeltaan jumalattoman ateistista ja materialistista maailmanreformaatiota, Weltreformation, kaikkien ihmisten ajattelun ja uskomisen perustavanlaatuista muuttamista, jota Weishauptin organisaatio pyrki edistämään vapaamuurarilooseja sisäisesti valtaamalla ja niiden kautta yhteiskunnassa vaikuttamalla.

Weishauptilaisen illuminoidun vapaamuurariuden vaikutus koettiinkin vahvana jo heti Ranskan suuren vallankumouksen radikaaleissa ja verisissä vaiheissa 1790-luvulla.

Edellä mainitussa kirjallisuuden professori Fred V. Randelin artikkelissa viitataan siihen, että Mary Shelleyn Frankenstein-teoksessa tohtori Victor Frankenstein vertautuu Adam Weishauptiin ja Frankensteinin hirviö Ranskan suureen vallankumoukseen ja sen radikaaliin yhteiskuntia muuttavaan voimaan. Jos ja kun näin on, ja jos ja kun Frankensteinin hirviö -henkinen scifieetos ohjaa nyt vahvasti kollektiivista alitajuntaamme ja aikamme tulkintoja transhumanismista ja tekoälyn ja elävien robottikyborgikoneiden mahdollisuuksista ja toivottavuuksista, on kollektiivinen alitajuntamme näin ollen vahvasti weishauptilaisesti valaistuneen vapaamuurarieetoksen hapattaman antikristillisen jumalattomuus- ja vallankumoushengen ehdollistama.

Maailmassa, etenkin länsimaissa, on todellakin paraikaa meneillään varsinainen transhumanistinen Weltreformation, illuminoidun jumalattoman ja naturalistisen radikaalin sekä teknofuturistisen liberalismin henkeen, eliittimiljardöörien ison rahan voimalla.

Samalla kun tämä todetaan, on kuitenkin myös syytä todeta uudelleen se, mitä tutkija toteaa edellä viitatussa Ylen artikkelissa: Frankensteinissa käsitellään isoja moraalisia ja eettisistä kysymyksiä. Se on varoittava tarina siitä, mitä käy, jos ihminen alkaa leikkiä Jumalaa. Jumalaa leikkinyt tohtori Frankenstein sai lopulta itsekin hirviön vastaansa ja kuoli yrittäessään hillitä aikaansaannostaan.

LÄHDE: Oikeamedia.com/blogi/Juha Ahvio 05.01.2023