Mikko Paunio, Jyrki Åland ja Pekka Paunio
Kirjoittajista
Mikko Paunio on terveydenhuollon erikoislääkäri ja Helsingin yliopiston dosentti. Hän oli vuosina 1977-2021 SDP:n jäsen. Vuonna 2021 hän vaihtoi perussuomalaisiin ja on nykyään Helsingin valtuuston ensimmäinen varavaltuutettu. Hän on harrastanut ja myös opettanut turvallisuuspolitiikkaa.
Jyrki Åland on pitkään aina SMP ajoilta seurannut kotimaista politiikkaa, sekä harrastanut historiantutkimusta. Perussuomalaisen puolueen jäsen vuodesta 2017, Turun paikallisyhdistyksen pitkäaikaisin puheenjohtaja, sekä Varsinais-Suomen Piirin puuhamies, joka saa asiat tapahtumaan ja tottunut sanomaan asiat niin kuin ne ovat. Viettää tällä hetkellä sapattivuotta perhesyiden takia.
Pekka Paunio on pitkänlinja demari ja ollut SDP:n jäsen aina vuodesta 1976 lähtien. Hän on koulutukseltaan valtiotieteiden maisteri ja työskentelee it-alalla.
TIIVISTELMÄ
Viime keskiviikkona julkaistu valtioneuvoston ”Ajankohtaisselonteko turvallisuusympäristön muutoksesta” myöntää Suomen NATO-jäsenyyden tuovan merkittäviä sotilaallisia riskejä toteamalla:
”Suomen mahdollinen jäsenyys Natossa lisäisi liittokunnan pinta-alaa merkittävästi, kaksinkertaistaisi sen maarajan Venäjän kanssa, sekä siirtäisi liittokunnan entistä lähemmäksi Venäjän strategisesti merkittäviä alueita (Kuola, Pietari).”
Selonteko antaa sotilaallista huoltovarmuutta lukuun ottamatta puutteellisen arvion Suomen mahdollisen NATO-jäsenyyden kokonaisturvallisuudellemme tuomista riskeistä.
Olemme tehneet seuraavat teesit ja johtopäätökset avoimiin lähteisiin perustuvan arvioon perustuen. Aineistoon kuuluu mm. Puolustusvoimain edellisen komentajan Ari Puheloisen vuonna 1999 julkaistu Harvardin yliopistossa tekemä geopoliittinen arvio Baltian maiden mahdollisen NATO-jäsenyyden ja NATO:n maksimaalisen laajentumisen taloudellisista ja sotilaallisista seurauksista.
Teesit ja johtopäätöksemme:
1) Artikla 5:n antamat koskaan käytännössä testaamattomat turvatakuut ovat monesta syystä ongelmalliset, eivätkä ne takaa Suomen turvallisuutta, erityisesti mikäli syntyy laaja-alainen konflikti, koska sotaa käytäisiin erityisesti Suomen maaperällä tuhoisin seurauksin.
2) Saksan Venäjän kanssa tekemä kaasun toimituksen huoltovarmuussopimuksen ensijaisuus rikkoo nyt po. selonteon myönteisesti huoltovarmuuskontekstissa mainitsemaa NATO:n Artikla 8:a. Tämä osoittaa käytännössä NATO-artiklojen olevan tulkinnanvaraisia kriisitilanteessa.
3) NATO:n nykyinen Venäjän kanssa vastakkain asetteluun pyrkivä politiikka tekee siitä Venäjän silmissä hyökkäys- ei puolustusliiton, mikä lisää tuntuvasti Suomen mahdollisesti hakiessa NATO:n jäsenyyttä siihen liittyviä sotilaallisia ja poliittisia riskejä.
4) NATO:n maksimaalinen laajeneminen Venäjän lähialueille saattaa heikentää niistä saatavia turvatakuita ja se voi heikentää lännen yhtenäisyyttä nykyisen kaltaisen konfrontaatiokehityksen myötä.
5) NATO:n turvatakuita heikentää aivan erityisesti lännen vuosikymmeniä käymä sota energiaa vastaan. Tämä sota on mahdollistanut Venäjän hyökkäyksen Ukrainaan ja se kylvää nyt eripuraa EU:n ja NATO:n jäsenvaltioiden välille, koska Yhdysvallat vaatii Euroopalta mahdottomia, mutta se itse ei ole tekemässä uhrauksia.
6) Poliittisesti viljellyt illuusiot Vihreän siirtymän huoltovarmuutta lisäävästä merkityksestä voivat merkittävästi haitata lännen sanktiopolitiikkaa ja eräiden lisätekijöiden summana Venäjän energiatoimituksista riippuvaiset NATO-maat – mukaan lukien USA – voivat joutua vakaviin niiden yhtenäisyyttä heikentäviin taloudellisiin ja sisäpoliittisiin vaikeuksiin. Tämä todennäköisesti vähentäisi mahdollisesta NATO-jäsenyydestä saatavia hyötyjä.
7) Vaikka selonteko tunnustaa kaksinapaisen uuden maailmanjärjestyksen synnyn, siinä ei analysoida sanktiopolitiikan kielteisiä vaikutuksia maailmanjärjestyksen muuttuessa. Tämä tilanne voi heikentää länttä ja NATO-jäsenyydestä saatavia hyötyjä[1].
8) Venäjän ja Ukrainan dominoidessa maailman vehnämarkkinoita on vaara, että sodan pitkittyessä Eurooppaan kohdistuu massamaahanmuuton paineita Lähi-Idästä ja Afrikasta.
9) Ruotsin ja Suomen puolueettomuus ja niiden tiivistyvä yhteistyö Yhdysvaltojen kanssa lisäävät todennäköisesti Itämeren alueen vakautta.
10) Mikäli Ruotsi ei hae NATO-jäsenyyttä, se on todellinen ongelma Suomelle.
11) Yhdysvaltojen nykyhallinnon yhä jyrkkenevä alamäki ja mahdolliset Yhdysvaltojen tulevat ulkopolitiikan suunnanmuutokset lisäävät mahdollisen NATO-jäsenyyden tuomiin turvatakuisiin liittyvää epävarmuutta. Yhdysvaltain nykyhallinnon heikko tilanne tekee sen toimien ennakoimisen vaikeaksi.
12) Suomen mahdollinen NATO-jäsenyys NATO:n noudattaman sääntömääräisen turvallisuuspolitiikan myötä kaventaisi demokratiaa.
13) NATO saattaisi ennakkopäätöksenä tehdä Suomesta jäsenensä eräiden NATO-intoilijoiden toiveiden mukaisesti nopeutetussa aikataulussa, mutta siihen liittyisi suuria riskejä NATO:n yhtenäisyyden näkökulmasta sekä – mikä tärkeintä – Suomen oman riskinarvioinnin näkökulmasta, vaikka Suomi juridisesti olisi tällöin paremmin NATO:n turvatakuiden turvassa liittymisprosessin aikana.
14) Suomen tekemä hävittäjähankinta yhdessä NATO-jäsenyyden kanssa luo potentiaalisen ydinaseuhan Venäjälle siitäkin huolimatta ettei Suomen maaperälle sijoitettaisi ydinaseita rauhan aikana. Tämä tuli ilmi ulkoministeriön 2017 NATO-selonteossa.
LÄHDE: Koko Mikko Paunion, Jyrki Ålandin ja Pekka Paunion artikkelin runsaine liitteineen voi lukea alkuperäisestä lähteestään 20.04.2022