Otsikon väite on rohkea. Ylimielinen joku ehkä ajattelee. Silti minä uskon aina olevani oikeassa. Ja tiedätkö mitä? Sinäkin uskot aina olevasi oikeassa. Esimerkiksi uskoessasi minun olevan väärässä uskoessani olevani aina itse oikeassa. Otsikon väite, oli sitten kyse minusta tai sinusta, ei siis ole niin rohkea kuin voisi kuvitella. Eikä siinä myöskään ole mitään ylimielistä. Se kuvastaa todellisuuden luonnetta. Anna kun selitän.
Tulin uskoon 15-vuotiaana. Trakuja jaettiin ja uskosta todistettiin. Oli vilpitöntä intoa, vaikka ei aina taitoa.
Muistan äitini noihin aikoihin kerran kysyneen minulta: ”Pasi, uskotko tosiaan, että kaikki, jotka eivät usko niin kuin sinä, ovat väärässä?”
En muista mitä vastasin. Taisin siteerata jotain Jeesuksen sanoja samalla kun yritin olla vaikuttamatta ylimieliseltä. Olihan kyse äidistäni.
Oikea vastaus äitini kysymykseen olisi ollut: Kyllä uskon.
Oikea vastaus ei aina ole olosuhteisiin nähden viisain mahdollinen vastaus. Siksi kannattaa harkita sanojaan tilanteen mukaan.
Mutta otetaan askel kerrallaan.
Kaikki ajattelevat olevansa itse oikeassa
Jokaisella meistä on uskomuksia. Ei vain kristinuskoon ja uskontoon liittyen (palataan tähän tuonnempana), vaan ihan kaikesta. Kalastuksesta kuulentoihin. Kapitalismista ja kommunismista. Mustikoista ja mustista aukoista. Ihan kaikesta. Olemme näistä asioista jotain mieltä ja ilmaistessamme mielipiteitämme niistä uskomme, että se mitä mieltä olemme on totta.
Se mitä näistä uskomme voi olla totta tai sitten ei, perustua tietoon tai tietämättömyyteen. Mutta me uskomme niistä, niinkuin uskomme, koska uskomme olevamme oikeassa. Kukaan ei pidä kiinni uskomuksista, koska uskoo niiden olevan epätosia. Sehän olisi järjetöntä.
Minä uskon olevani oikeassa väittäessäni amerikkalaisten käyneen kuussa vuonna1969. On niitä, jotka uskovat ensimmäisen kuulennon olleen lavastettu studiossa.
Kumpikin uskoo olevansa oikeassa. Toinen on väärässä, mutta hänkin ajattelee mielipiteensä perustuvan tosiasioihin ja olevansa siksi oikeassa.
Kukaan ei keskustelussa sano: Minä uskon näin ja olen tätä mieltä, siitä syystä, että olen vakuuttunut, että tämä, mitä uskon, ei ole totta.
Uskoa olevansa oikeassa on väistämätöntä, jos ylipäätään uskoo mielipiteidensä vastaavan todellisuutta. Kaikki eivät ole oikeassa, mutta kaikki uskovat olevansa oikeassa, jos ylipäätään ovat jostain jotain mieltä.
Aina.
Muussa tapauksessa en olisi sitä mieltä kuin olen. Etkä sinä olisi sitä mieltä mitä sinä olet.
Mitä tämä tarkoittaa keskustelun kannalta?
Mitä tämä tarkoittaa kristillisessä apologetiikassa eli evankelioivassa kristillisen uskon perustelevassa puolustamisessa?
Ensiksi, joku voi sanoa: ”Te kristityt ajattelette / kuvittelette olevanne yksin oikeassa?” Tai: ”Uskotko sinä, että vain kristityt ovat oikeassa ja kaikki muut väärässä?”
Tämän tarkoitus on saada kristitty näyttämään suvaitsemattomalta ja ylimieliseltä.
Tähän voi vastata: ”En minä vain kuvittele, vaan minä ajattelen olevani oikeassa uskoessani, että se mitä Jeesus ja kristinusko opettaa, on totta. Enhän minä muuten olisi kristitty. Ajatteletko / kuvitteletko sinä minun olevan väärässä? Miksi mielestäsi kristinusko ei ole totta?”
Tämä vastaus tekee ainakin kolme asiaa. Se osoittaa kristityn omaavan itseluottamusta. Ei meidän tarvitse anteeksipyydellä tai hävetä Jeesuksen opetuksia Ne ovat tosia riippumatta siitä mitä itsekukin niistä kuvittelee tai kristityistä ajattelee.
Vastauksen toinen osa panee kysymyksen muodossa toisen miettimään sitä tosiasiaa, että hänkin kuvittelee / ajattelee / uskoo olevansa oikeassa ihan niin kuin kristitty, jonka hän ajattelee olevan väärässä.
Jos tätä suvaitsevaisuusnäkökohtaa haluaa alleviivata keskustelussa, siihen voi tarttua vaikka näin:
”Te uskovaiset kuvittelette olevanne yksin oikeassa ja kaikki muut ovat väärässä.”
”Mitä tarkoitat?”
”Te olette niin suvaitsemattomia.”
”Tarkoitatko, että on suvaitsematonta ajatella itse olevansa oikeassa ja toisen olevan väärässä?”
”Kyllä, se on suvaitsematonta.”
”Oletko sinä mielestäsi suvaitsevainen ihminen?”
”Olen ja siksi teidän kristittyjen suvaitsemattomuus ärsyttää.”
”Olenko minä mielestäsi väärässä?”
”Kyllä olet.”
”Eikö se omien sanojesi mukaan ole suvaitsematonta?”
Vastauksen viimeinen kohta – ”Miksi mielestäsi kristinusko ei ole totta?” – palauttaa keskustelun totuusväittämien pariin, takaisin Jeesuksen sanoihin, evankeliumin ytimeen ja kristinuskon opetukseen.
Vastaväittäjä voi vilpittömästi ajatella, että kristinusko ei ole totta ja kristitty on väärässä. Mutta hän ei voi moittia kristittyä siitä, että tämä uskoo ja ajattelee itse olevansa oikeassa. Uskoessaan kristityn olevan väärässä hän itse uskoo olevansa oikeassa.
Tässä asetelmassa ei sellaisenaan ole mitään moitittavaa, ylimielistä taikka suvaitsematonta.
Kukaan ei usko asioita, siksi että pitää niitä epätosina. Minä voin olla omasta mielestäni vakuuttunut siitä, että jokin asia ei ole totta ja sitten kertoa miksi ajattelen niin. Mutta silloin minä ajattelen itse olevani oikeassa siinä, että kyseinen uskomus ei ole totta.
Kuka sitten on oikeassa ja kuka väärässä on oma kysymyksensä. Ajatella olevansa itse oikeassa ei ole todiste siitä, että olisi väärässä. Ei liioin siitä, että olisi oikeassa. Mutta ajatella olevansa itse oikeassa ei ole mikään argumentaatiovirhe. Se on lähtökohta kaikelle argumentaatiolle. Ilman sitä kukaan ei voisi argumentoida mitään.
Puhua totuutta rakkaudessa
Koska on tieto-opillisesti eri asia olla oikeassa ja ajatella olevansa, on syytä olla nöyrä, toisia kunnioittava ja valmis tarkistamaan mielipiteitään tosiasia aineiston valossa. Viisas voittaa sieluja, eikä vain väittelyitä.
Vielä näitten vuosikymmenien jälkeenkin pohdin sanailua äitini kanssa silloin 15-vuotiaana. En muista mitä vastasin silloin. Jos voisin nyt palata tuohon hetkeen saattaisin sanoa jotain tämän suuntaista:
”Rakas äiti. Tuo oli hyvä kysymys. En suinkaan kuvittele tai ajattele olevani kaikissa asioissa aina oikeassa. Minulla ei edes ole mielipidettä kaikkeen koska tiedän ja ymmärrän monista asioista niin vähän. Mutta uskon tässä asiassa voivani turvallisin mielin luottaa siihen, että kaikki mitä Jeesus puhui ja opetti on varmasti totta. Jos joku olisi tullut hänen luokseen ja sanonut: ’Uskotko Sinä olevasi yksin oikeassa?’ Hän olisi kenties vain vastannut: ’Minä olen’.”
—–
PS: Äitini tuli uskoon myöhemmin ja on jo päässyt taivaan kotiin. Hän tietää nyt, että minä olin oikeassa. Terkkuja äidille 😘
Patmos-blogilla kirjoittavat sitoutuvat Apostoliseen uskontunnustukseen. Muilta osin blogistien esittämät näkemykset ovat heidän omiaan, eivätkä välttämättä edusta Patmos Lähetyssäätiön kantaa.
LÄHDE: Patmos.fi/blogit/Pasi Turunen 12.07.2026
INFO: Pasi Turunen (TM) on raamatunopettaja, toimittaja ja Patmos Lähetyssäätiön toiminnanjohtaja.