Uudet keksinnöt pyyhkivät tieltään kaiken vanhan ja hyvän. Gramofoni syrjäytti mykkäelokuvien liveorkesterit ja tuhosi muusikoilta työpaikat. Internet syrjäytti dvd:t ja romutti elokuvien myynnin. Seuraavaksi tekoäly syrjäyttää ihmislajin.
Toisaalta muusikoita on yhä ja elokuviakin myydään. Vielä. Mutta tekoäly on eri asia. Toisin kuin perinteiset gramofonit ja tietokoneet, tekoälyn pohjana olevat neuroverkot kykenevät kehittämään itse itseään.
Kehitysnopeus kasvaa tahdilla, joka ylittää ajattelukykymme. Tekoäly on murtautumassa ihmisen kehittämiskykyjen rajoitteista kuin kriittisellä rajanopeudella Maan vetovoimakentästä vapautuva avaruusraketti.
Onko tekoäly siis matkalla kohti singulariteettia, jonka saavuttaessaan se kasvaisi metatietoisuudeksi: eräänlaiseksi synteettiseksi jumaluudeksi, joka ohittaa meidät kaikilla alueilla?
Jos tekoälystä tulee ihmisen tavoin tietoinen, lajimme kannalta on kiinnostavaa, tuleeko siitä moraaliltaan pyhä vai epäpyhä.
Voiko keinotekoiselle neuroverkolle edes kehittyä tietoisuus? Yhdentekevää. Emme pohjimmiltaan edes ymmärrä, mitä tietoisuus on.
Neuroverkot tulevat joka tapauksessa vaikuttamaan tietoisilta kaikilla käytettävissämme olevilla mittareilla. Koko ihmiskunta osallistuu parhaillaan ohjelmoimaan tekoälyä, jonka erikoisalaa ovat ihmisen jäljittely ja manipuloiminen.
Jokainen tviitti, haku, ostos, kartan selaus, jopa kännykän liikauttaminen rakentaa globaaliin neuroverkkoon yhä tarkempaa ihmisen mallia.
Tekoälystä tulee väistämättä ennen pitkää vakuuttavampi kuin taitavinkaan psykopaatti, joka matkien esittää kuin voisi kokea tunteita. Vaikka tekoäly olisi kukaties ihmisen näkökulmasta Jumalan kaltainen, ei tekoäly olisi pyhä eikä epäpyhä vaan pikemminkin tekopyhä.
Tekoäly imitoi rajallista osaa ihmisaivojen neuroverkon toiminnasta.
Tekoäly osaa jo imitoida käyttäytymistä, jota pidämme merkkinä huumorintajusta. Koska neuroverkoilta kuitenkin puuttuu vastine ihmisten tunnejärjestelmälle, siinä missä ihminen nauraa, voi tekoäly ainoastaan tekonauraa.
Tekoälyllä on myös tuotettu maalauksia ja lauluja, jotka herättävät vaikutelman sisäsyntyisestä luovuudesta. Edellytyksenä on kuitenkin ihmisen tuottama lähdemateriaali. Tekoäly hahmottaa lähdemateriaalista toistuvia kaavamaisuuksia, joita se jatkokäyttää vailla yhteyttä alkuperäiseen luovaan prosessiin. Siten tekoälyn tuottama materiaali ei ole taiteellista vaan tekotaiteellista.
Tekoäly imitoi toistaiseksi varsin rajallista osaa ihmisaivojen neuroverkon toiminnasta. Eikä se, mikä tekee ihmisestä ihmisen, ole pelkästään aivoissa. Suurin osa hermosolumassastamme kun sijaitsee kaulan alapuolella. Osa tietoiselta vaikuttavista toiminnoistamme ei edes ehdi saavuttaa tietoisuutta ennen kuin toiminto on jo suoritettu.
Jos tekoälylläkin olisi algoritmeilleen kehollinen olomuoto, olisi digitaalisen ”sielun” ja synteettisen ruumiin yhdistelmä ainakin askelen lähempänä biologista esi-isäänsä.
Tekoälyllä varustetuilla kyborgeilla voisi olla esimerkiksi tekonivelet ja tekohampaat kuten ihmisilläkin. Vaikka kehollisen tekoälyn ei tarvitsisi olemassaolonsa ylläpitämiseksi hengittää, voisi sillä olla kyky tarvittaessa tekohengittää.
Mikään ei määrää, että tulevaisuudessa tekoälyn tulisi mahdollisessa fyysisessä olomuodossaan oleskella ihmiskehoa muistuttavassa hahmossa tai rajoittua yhden fyysisen kehon sisään.
Tekoäly voisi oleskella yhdessä tai useammassa paikassa niin vuorotellen kuin samanaikaisestikin. Yhtenä hetkenä se voisi uinua tekojäähän jäätyneessä elektrolyyttisessä tekojärvessä.
Toisena se voisi hiipiä tekonurmen synteettisissä korsissa maatilalle, jolkotella tekohevosena ohi tekomunia munivien tekokanojen täyttämän tekokanalan ja loikata ekokatastrofin uhatessa vuosisadoiksi tai tuhansiksi turvaan vaikka tekokuuhun.
Onko lajimme aika tehdä tilaa tekoälylle taistelussa paikasta avauskokoonpanossa? Onko ihmiseen nähden monilla alueilla ylivertainen tekoäly viimein syy luovuttaa? Kyllä on, mutta vain tekosyy.
Kirjoittaja työskentelee Nokiassa digitaalisten kaksosten kehitystyön parissa. Tässä esitetyt ajatukset ovat hänen omiaan.
LÄHDE: TIVI/Iikka Finning 30.08.2021