Luonnon ennallistaminen on ollut kuuma puheenaihe tänä kesänä. Kesäkuussa äänestettiin EU:ssa luonnon ennallistamisasetuksesta. Se hyväksyttiin vasta Itävallan vihreän ympäristöministerin äänestettyä oman maansa hallituksen kantaa vastaan. Huomaamme siis, että kyseessä on todellakin mielipiteitä kovasti jakava kysymys. Eikä ihme, koska kyseessähän on myös erittäin kallis projekti. Uskallan lisäksi väittää, että kyseessä on toimenpide, jonka vaikutusta kukaan ei voi etukäteen taata. Meidän asennoitumiseemme vaikuttaa hyvin pitkälle se, uskommeko evoluutioteoriaan vai Raamatun ilmoittamaan luomiseen ja syntiinlankeemukseen.
Luonnon ennallistaminen on ollut ajankohtainen puheenaihe tänä kesänä. Se jakaa mielipiteitä jopa EU:ta myöten. Monet luonnonsuojelijat uskovat, että kun mahdollisimman paljon saadaan luonnossa palautettua alkuperäiseen tilaansa, silloin pelastetaan koko maailma. Tuon alkuperäisen tilan ajatellaan olleen ihanteellisin tila. Nykytermiä käyttääksemme, tehdasasetukset yritetään siis palauttaa.
Suhtautumistamme luonnon ennallistamiseen määrittää se, lähdemmekö evoluutioteoriasta vai uskommeko Raamatun ilmoittamaan luomiseen. Jos ihminen uskoo evoluutioon ja siihen, että kaikki on synty-nyt sattumalta ja kehittynyt itsestään vähitellen vuosimiljoonien aikana, on ymmärrettävää, että hän yrittää palauttaa kaiken mahdollisimman alkuperäiseen tilaan. Mieluiten siihen tilaan, ennen kuin ihminen omilla toimillaan alkoi muokata ja muuttaa luontoa mieleisekseen.
Itse taas uskon kirjaimellisesti Raamatun ilmoittamaan luomiseen ja syntiinlankeemukseen. Ensiksikin Raamattu antaa selvästi ymmärtää, että Jumala loi maapallon ihmistä varten. Toisen Mooseksen kirjan 2: 15 sanoo: ”Herra Jumala otti ihmisen ja asetti hänet Eedenin puutarhaan viljelemään ja varjelemaan sitä.”
Moni teologikin on laittanut kapustansa soppaan, kun on keskusteltu luonnon ennallistamisesta. Lause, joka usein toistuu teologien kommenteissa, on tuo Jumalan antama kehotus viljellä ja varjella maata. Samalla joutuu kuitenkin toteamaan, että kaikki teologitkaan eivät ole lukeneet Raamattuaan tarpeeksi tarkasti. Viljellä ja varjella kehotushan annettiin ennen syntiinlankeemusta, kun ihminen oli vielä paratiisissa. Luomakunta oli siis tuossa vaiheessa ihanteellisessa tilassa.
Raamattu kertoo meille selvästi, että syntiinlankeemuksen seurauksena kaikki muuttui. Jumala jopa selvästi ilmoitti Aadamille: ”Kirottu olkoon maa sinun tähtesi. Vaivaa nähden sinun pitää elättämän itseäsi siitä koko elinaikasi, orjantappuroita ja ohdakkeita se on kasvava sinulle ja kedon ruohoja sinun on syötävä. Otsasi hiessä sinun pitää syömän leipäsi, kunnes tulet maaksi jälleen”, 1. Moos. 3:17-19. Syntiinlankeemuksen jälkeen Raamattu puhuu enää vain viljelemisestä. Ensimmäisen Mooseksen kirjan 3:23 sanoo: ”Niin Herra Jumala lähetti hänet pois Eedenin puutarhasta viljelemään maata, josta hänet oli otettu.”
Maa muuttui siis vaikeammaksi viljellä. Jumala oli juuri ilmoittanut ihmiselle, että ihmisen lankeemuksen vuoksi maa on jopa kirottu ja kasvaa vain ohdaketta ja orjantappuraa. Eihän Jumala ole niin mieletön, että hän käskisi ihmistä tuossa tilanteessa varjelemaan maata ja säilyttämään sen suhteellisen koskemattomana, eli vapaasti tulkittuna mahdollisimman kirottuna. Ei, vaan Jumala antoi ymmärtää, että kovalla työllä maata muokkaamalla, vesomalla, puita kaatamalla, ojittamalla ja kuivaamalla ihminen kuitenkin saa siitä leivän ruuakseen. Edellähän jo totesimme, että jopa ennen syntiin lankeemusta ihminen tarvittiin viljelemään Eedenin puutarhaa. Sitä suuremmalla syyllä ihmistä on tarvittu syntiinlankeemuksen jälkeen tuossa tehtävässä.
Muistan itsekin, kuinka nuorena poikana 1960-luvulla isän ja isoveljen kanssa raivattiin soita kotitilalla itäisessä Suomessa, ja näin tehtiin kymmenillä tuhansilla muillakin maatiloilla maassamme. Kyse oli yksinkertaisesti viljan ja jokapäiväisen leivän saamisesta. Elettiin sodan jälkeisiä vuosikymmeniä ja leipä oli todellakin tiukassa, ruokaa ei heitetty hukkaan kuten tänä päivänä tehdään. Elettiin olosuhteissa, joista tämän päivän idealistiset viherintoilijat eivät tiedä mitään. Uskallan väittää, että tuolloin toteutettiin Jumalan antamaa kehotusta viljellä maata, ja maatahan et voi viljellä niin, että heität kylvösiemenen rikkaruohojen ja orjantappuroiden sekaan tai raivaamattomalle suolle. Oli pakko etsiä ja muokata peltopinta-alat mistä tahansa.
Koska uskon myös Raamatun lopunajan ennustusten toteutuvan kirjaimellisesti, olen usein miettinyt, mitä sanotaan sinä päivänä, kun Raamatun ennustusten mukaan yhden päivän ruoka-annos tulee maksamaan työmiehen päiväpalkan verran, Ilm.6:5, 6. Olen varma, että silloin innokkaimmatkin luonnonsuojelijat kaipaavat katkerasti, että nuo suopellotkin olisivat yhä edelleen käytössä.
Haluan kuitenkin tarkentaa, että toki meidän täytyy pitää luonnosta huolta, eikä tahallaan turmella sitä. Kannatan itsekin luonnonsuojelua esim. silloin kun yritetään mm. estää kerskakulutuksen aiheuttamat sademetsien hakkuut ja tuhot, tai yritetään vähentää ilmastoa saastuttavien polttoaineiden käyttöä. Luonnon saastumisen ja luonnonvarojen tuhlauksen ehkäisy ovat hyviä asioita.
Mutta haluan ennen kaikkea kritisoida sitä harhaluuloa, että luonnon ennallistamisella päästäisiin takaisin alkuperäiseen tilaan. Taas kerran me suomalaisetkin joudumme heittämään satoja miljoonia euroja kuin Kankkulan kaivoon EU:n säätämän ennallistamisprojektin pakottamana. Kun Raamatun sanan totuus hylätään, lähdetään helposti liikkeelle aivan vääristä lähtöoletuksista ja tehdään samalla kalliita ja vääriä johtopäätöksiä.
No, jokainen pohtii näitä asioita oman uskonsa ja ennakkokäsityksiensä mukaan. Itse uskon joka tapauksessa Raamatun ilmoitukseen. Raamatussa on myös selvästi ennustettu, kuinka tälle luomakunnalle tulee lopulta käymään. Ensimmäisen Korinttolaiskirjeen seitsemännessä luvussa, jakeessa 31 Paavali sanoo: ”Tämän maailman muoto on katoamassa.” Lisäksi Paavali sanoo roomalaiskirjeessä (8:22): ”Koko luomakunta yhdessä huokaa ja on synnytystuskissa.” Uutta on todellakin syntymässä, mutta se ei tapahdu Jumalasta luopuneen ihmiskunnan ponnistelujen kautta.
Ja vielä yksi pointti. Innokkaimmat luonnonsuojelijathan asuvat suurkaupungeissa. Missä muualla onkaan alkuperäinen luonto tuhottu niin täysin kuin noissa kaupungeissa, joissa tuhannet neliökilometrit on päällystetty paksulla asfaltilla tai betonilla? Noissa kaupungeissakin on alun perin ollut esim. suuria suoalueita. Miksi kukaan ei aja niiden ennallistamista? Uskallan väittää, että jos esim. meitä suomalaisia olisi hajasijoitettu ympäri maata, eikä pakonomaisesti sullottu Etelän suurkaupunkeihin, meillä olisi paljon enemmän alkuperäistä maankamaraa näkyvissä. Täällä maalla, kun osataan näet kävellä muunkinlaisella pinnalla kuin asfaltilla tai betonilla. Tähän vihreiden ajamaan yksipuoliseen ennallistamis-vaatimukseen sopii hyvin Jeesuksen sanat fariseuksista: ”He sitovat kokoon raskaita ja vaikeasti kannettavia taakkoja ja panevat ne ihmisten hartioille, mutta itse he eivät tahdo niitä sormellaankaan liikut-taa”, Matt. 23:4.
LÄHDE: Patmos blogit/Jouko Koistinen 23.07.2024
INFO: Patmos Lähetyssäätiön hallituksen jäsen rovasti Jouko Koistinen työskenteli kaksikymmentä seitsemän vuotta vankeinhoidossa vankilapastorina, ensin Pelson vankilassa ja sittemmin Kuopiossa, josta työstä hän jäi eläkkeelle vuonna 2020.
Patmos-blogilla kirjoittavat sitoutuvat Apostoliseen uskontunnustukseen. Muilta osin blogistien esittämät näkemykset ovat heidän omiaan, eivätkä välttämättä edusta Patmos Lähetyssäätiön kantaa.