Kategoria Sananvapaus

7 artikkelia

Näin woke-kulttuuri puhuttaa maailmalla

Ranskan presidentti määräsi joukot taltuttamaan ”virusta”

”Wokeismi” puhuttaa ympäri maailman.

Woke-termillä on alkujaan tarkoitettu valveutuneisuutta ja hereillä oloa rasististen ennakkoluulojen ja syrjinnän suhteen. Sittemmin erityisesti oikeisto on käyttänyt sanaa poliittisena lyömäaseena.

Maailmalla wokea ja siihen liitettävää niin sanottua cancel-kulttuuria on käsitelty jo pitkään. Monissa maissa tunteet ovat kuumenneet esimerkiksi historian merkkihenkilöitä koskevien keskusteluiden yhteydessä.

Woke-aktivistit ovat vaatineet ainakin Yhdysvalloissa, Kanadassa ja Britanniassa patsaita kaadetuiksi, mikäli niiden kuvaamat henkilöt eivät täytä nykymittapuulla puhdasoppisuuden kriteerejä. Patsasten kaatamista kritisoineet ovat sanoneet sen johtavan ”historian pyyhkimiseen pois”.

Vähemmän ymmärrystä saavat vaatimukset, jotka koskevat esimerkiksi Britanniassa ex-pääministeri Winston Churchillin patsaan poistamista Lontoon parlamenttiaukiolta tämän rasististen näkökantojen vuoksi.

Samaa kiistelyä käydään monilla kampuksilla, joilla entisten suurhenkilöiden mukaan nimettyjen rakennusten nimiä on vaihdettu tai ollaan vaihtamassa äänekkään painostuksen vuoksi.

Aiemmin tänä vuonna San Franciscon koululautakunta ilmoitti, että kymmenien koulujen tulisi muuttaa nimensä. Lautakunta katsoo, että esimerkiksi orjuuden lakkauttanut presidentti Abraham Lincoln ei enää täytä kriteerejä henkilölle, jonka mukaan kouluja tulisi olla nimettynä.

Tähtitoimittajan potkut

Sosiaalisessa mediassa voikin törmätä vähintään viikoittain jonkinlaisiin kiistoihin tai skandaaleihin, jotka ovat liitettävissä wokeksi kutsuttuun ilmiöön. Näihin verrattuna Ylen Sannikka -ohjelmassa koettu on jonkinlainen jäljitelmä.

Esimerkiksi New York Timesin kokenut toimittaja Donald McNeil painostettiin eroamaan lehden palveluksesta yli 40 vuoden uran jälkeen.

Kuten Valtaoja, McNeil mainitsi n-sanan rasistista kielenkäyttöä puineessa keskustelutilaisuudessa Perussa, jonne hän oli matkustanut NYT:n kustannuksella.

Tilaisuudessa McNeililtä kysyttiin, pitäisikö koulun oppilas erottaa määräajaksi 12-vuotiaana tehdyn videon vuoksi, koska tämä käytti videolla rasistista termiä.

Ymmärtääkseen kontekstin McNeil kysyi, oliko kyseinen oppilas käyttänyt sanaa jostain toisesta henkilöstä vai lainannut esimerkiksi rap-lyriikkaa. Kysymyksensä yhteydessä hän tuli maininneeksi n-sanan.

Erikoista asiassa on se, että tilaisuus järjestettiin jo vuonna 2019, mutta McNeiliin eroon johtanut uutisointi ja sitä seurannut kohu alkoivat vasta tänä vuonna.

Uhka sananvapaudelle

Saksankielisissä maissa kohistiin kesällä, kun Hampurin kirjallisuusfestivaali perui itävaltalaisen kirjailija Lisa Eckhartin osallistumisen. Hänet oli kutsuttu paikalle, koska hän oli ehdokkaana kirjallisuuspalkintoon.

Kaksi muuta kirjailijaa kuitenkin ilmoitti kieltäytyvänsä astumasta samalle lavalle Eckhartin kanssa, koska tämän on cabaret-esityksissään väitetty hyödyntävän rasistisiksi ja antisemitistisiksi koettuja kliseitä.

Eckhartin tulo peruttiin, mitä moni pitää häpeällisenä ratkaisuna kirjallisuustapahtumalle. Ala on aiemmin puolustanut ilmaisunvapautta, kuten esimerkiksi silloin, kun Jan Böhmermann sai syytteen Turkin presidentti Recep Tayyip Erdoğanista kirjoittamansa pilkkarunon vuoksi.

Laajemmin wokea kritisoidaankin usein nimenomaan sananvapauden ja jopa ajattelun rajoittamisesta, eli siis niistä asioista, joiden kuuluisi olla liberaalien ajatusmaailman ytimessä.

Kyse on monesti suhteettomista reaktioista siihen, mitä on sanottu. Tästä hyvä esimerkki on yhdysvaltalainen data-analyytikko David Shor.

Shor huomautti toukokuussa 2020 julkaisemassaan tviitissä, kuinka väkivaltaiset mellakat Martin Luther Kingin salamurhan jälkeen rokottivat läheisissä piirikunnissa demokraattien kannatusta kahdella prosentilla.

Shor sanoi, että tämä kannatuslasku riitti kääntämään vuoden 1968 presidentinvaalit Richard Nixonille. Vastaavasti tilastoanalyysin mukaan väkivallattomat mielenilmaukset lisäävät demokraattien kannatusta.

Tviitti on harmiton ja perustuu dataan, mutta tämä ei auttanut. Shor nimittäin menetti työnsä, koska sen katsottiin kritisoivan Black Lives Matter -liikettä.

Vaikka matemaattiseksi neroksi kutsuttu Shor työskenteli vain 20-vuotiaana presidentti Barack Obaman presidentinvaalikampanjassa vuonna 2012, viimevuotiset potkut nostivat hänet laajemmin tunnetuksi.

Shorin henkilökohtainen kokemus päätyi kuvaamaan hänen omaa poliittista teoriaansa. Hän uskoo demokraattipuolueen vieraantuneen työläistaustaisista ihmisistä, koska se on jäänyt Twitterin ja oman puolueen sisällä olevien woke-aktivistien vangiksi.

– Woke-kulttuuri on ongelma ja kaikki tietävät sen, James Carville sanoo.

Carville on demokraattipuolueessa jonkinlaisen gurun asemassa, johon hän nousi presidentti Bill Clintonin vuoden 1992 presidentinvaalikampanjan strategiapäällikkönä.

– Nykyisin on hankala puhua kenellekään, joka ei ajattele tällä tavoin. Ja puhun hyvin monille demokraattipuolueen ihmisille. Mutta he eivät halua sanoa tätä ääneen, hän sanoo.

Macron vastaiskuun

Ranskan presidentti Emmanuel Macronin hallitus on valjastanut opetusministeri Jean-Michel Blanquerin johtaman ajatushautomon vastustamaan woke-kulttuuria. [AOP]
Ranskan presidentti Emmanuel Macronin hallitus on valjastanut ajatushautomon vastustamaan woke-kulttuuria. [AOP]

Ranskassa presidentti Emmanuel Macronin hallitus ei ole tyytynyt ainoastaan kritisoimaan woke-kulttuuria, vaan on aloittanut toimet sen saamiseksi aisoihin.

Opetusministeri Jean-Michel Blanquerin johtama ajatushautomo Le Laboratoire de la République on valjastettu vastustamaan Yhdysvalloista tuontituotteena saapunutta ”virusta”, kuten siihen viitattiin lokakuun avajaistilaisuudessa.

– Maamme on joutunut woke-liikkeen tähtäimeen. Jos woke-virusta vastaan on olemassa rokote, se on ranskalainen, ajatushautomon asiantuntija Pierre Valentin uskoo.

Blanquer puolestaan toteaa Le Mondelle, että Ranskan tasavalta on ”täysi vastakohta wokeismille”.

– Yhdysvalloissa tämä ideologia synnytti vastavoiman ja johti Donald Trumpin nousuun. Ranskan ja sen nuorison on säästyttävä vastaavalta, hän sanoo.

Opetusministeri ei suoraan nimeä ketään, mutta viittaus Trumpin kaltaisen hahmon nousuun ei ole sattumaa.

Ranskassa järjestetään ensi keväänä presidentinvaalit, ja Macron saattaa hyvin saada toisella kierroksella vastaansa rasistisesta vihapuheesta tuomitun tv-kasvon Éric Zemmourin.

Lue myös

Rasistisesta vihapuheesta tuomittu tv-kasvo tekee hurjaa nousua Ranskan presidenttigallupeissa

Muun muassa poliittista korrektiutta, feminismiä ja HLBT-propagandaksi kutsumaansa puhetta vastustavaan Zemmouriin on viitattu ”Ranskan Trumpina”, eikä turhaan: miehillä on useita yhtymäkohtia.

Salaliittoteorioita viljelevä 63-vuotias pariisilainen on politiikassa untuvikko, mutta hän on tehnyt äärioikeistolaisten kannanottojensa turvin rakettimaisen nousun gallupeissa. Zemmourin ehdokkuutta pidetään vain ajan kysymyksenä.

Valtio puuttuu keskusteluun

Ajatushautomon perustaminen on Ranskan hallituksen wokeismin vastaisen kampanjan viimeisin peliliike.

– Olemme aina olleet woke-kulttuurin suhteen puolustuskannalla, Macronin puoluetoveri Aurore Bergé sanoo.

– Sen sijaan haluamme nyt tuoda esille omaa malliamme.

Bergén mukaan he ovat saaneet runsain määrin yhteydenottoja yliopistojen henkilökunnalta.

– Yleinen mieliala on, että ajatuksenvapautta on kavennettu sellaiseen näkemykseen, joka ei ole omamme.

Ennen ajatushautomon perustamista sata professoria ja tutkijaa antoi avoimessa kirjeessä tukensa Blanquerille. Samalla he kritisoivat voimakkaasti ”Pohjois-Amerikan kampuksilta siirrettyjä teorioita”.

Keskustelu ei kuitenkaan ole yksinkertaista, eikä yksipuolista. Osa Ranskan yliopistomaailmassa kokee Blanquerin ja ajatushautomon toiminnassa olevan viitteitä keskustelun tyrehdyttämisestä.

Toulousen yliopiston tohtorikoulutettava Rim-Sarah Alouane uskoo Blanquerin yrittävän pakottaa tietyt keskustelut valtion haluamaan muottiin.

– Tämä on mccarthyismia. Ministeri käyttää yksityistä yksikköä estääkseen keskustelua tietyistä aiheista, hän sanoo.

LÄHDE: Iltalehti/Jari Himanen 26.11.2021

Valtakunnansyyttäjä pakotteiden listalle?

Valtakunnansyyttäjä Raija Toiviaista vastaan vaaditaan USA:ssa pakotteita monien Itä-Euroopan johtajien tapaan

Tehtäköön selväksi ensin, että en jaa kollegani Päivi Räsäsen kanssa hänen käsityksiään homoudesta, mutta olen johdonmukaisesti somessa puolustanut hänen oikeuttaa sanoa sanottavansa ja että hänellä on myös oikeus perustella näkemyksensä raamatun sanoilla. Olen hämmästyksekseni peukuttanut jopa lestadiolaisia tässä asiassa, mitä en koskaan olisi uskonut tekeväni. Valtakunnansyyttäjä ajaa kannetta Päivi Räsästä ja piispa Juhana Pohjolaa vastaan lainsäädännöllä, jonka tarkoitus on ollut estää joukkotuhontaa.

Olen pitänyt myös Raija Toiviaisen toimintaa syyteharkinnoissaan valikoivana ja todennut hänen kohdistavan mielenkiintonsa mieluiten kantasuomalaisiin jättäen esimerkiksi Hussein Al-Taeen erittäin graafiset luonnehdinnat homoista, sunneista ja juutalaisista vaille huomiota. Itse en kyllä pidä näitä syyttäjän noitavainoja tarpeellisina edes Hussein-Al Taeen kohdalla. Kukin vastatkoot puheistaan, kunhan ei usuta väkivaltaan.

Nyt Yhdysvaltain politiikan eräällä keskeisimmällä keskitien (ei siis konservatiivialusta, vaan erittäin arvostettu keskeinen USA:n politiikan keskustelualusta) alustalla eli Real Clear Politics’ssa julkaistaan kymmenen arvovaltaisen konservatiiviajattelijan kirje USA:n Kansainväliselle Uskonnonvapauskomissiolle (USCIRF), jossa puolustetaan Päivi Räsästä ja piispa Juhana Pohjolaa ja syytetään Suomen valtiosyyttäjää vakavista ihmisoikeusloukkauksista.

Kirjeessä vaaditaan, että Yhdysvaltain ulkoministeri Anthony Blinkenin on käynnistävä toimet Section 7031(c) pohjalta, jolla evätään Suomen Valtakunnansyyttäjältä ja hänen perheen jäseniltään pääsy USA:han. Section 7032(c) säätää maahantulokiellon sellaisilta henkilöiltä, jotka ovat syyllistyneet vakaviin ihmisoikeusrikkomuksiin (“a gross violation of human rights”). Edelleen kirjoittajat vaativat lakiin (global Magnitsky Act) ja presidentin määräykseen (Executive Order 13818) vedoten, että Yhdysvaltain valtionvarainministeri Janet Yellen asettaisi  taloudellisia pakotteita Suomen valtakunnansyyttäjää ja ketä tahansa hänen alaistaan Valtionsyyttää vastaan, joka avustaa Valtakunnansyyttäjää Päivi Räsäseen ja Juhana Pohjolaan kohdistuvassa vainomisessa.

Molempia edellä mainittuja pakotteita on käytetty mm. itäeurooppalaisia ja kiinalaisia toimijoita vastaan, jotka ovat syyllistyneet uskonnonvapauteen liittyviin tai muihin ihmisrikkomuksiin. Jonkun olisi nyt kiireesti puhallettava tämä Valtakunnansyyttäjän merkillinen peli poikki, jos se vaan mitenkään on mahdollista. Tästä Valtakunnansyyttäjän DEMLA-henkisestä touhusta on nopeasti kehkeytymässä melkoinen mainehaitta Suomelle.

Linkki: https://www.realclearpolitics.com/articles/2021/05/28/a_letter_to_the_us_commission_on_international_religious_freedom__145839.html?fbclid=IwAR2jt4mCtpOVmVzUGeTwGY19tGsYhhNe_I6Htk5FferLpwBkpXj_UsXZTqk

LÄHDE: OikeaMedia/blogi/Mikko Paunio 31.05.2021

Johtaja sanan- ja omantunnonvapaudesta

Eduskuntatutkimuskeskuksen johtaja todella huolestunut sanan- ja omantunnonvapaudesta

Markku Jokisipilä Päivi Räsäsen tapauksesta: ”Yksilön oikeusturvan näkökulmasta hänen kohtelunsa näyttää absurdilta ja jopa törkeältä”

Markku Jokisipilä. Artikkeliin liittyvä kuva
Markku Jokisipilä. Artikkeliin liittyvä kuva

Pääministeri Sanna Marin on saanut valtavasti myönteistä julkisuutta sukupuolensa ja ikänsä takia. Siksi on aivan ällistyttävää, että hän uhriutuu sukupuolensa takia ja turvautuu suosion laskiessa naiskorttiin.

Näin kirjoittaa Iltalehden kolumnisti Sanna Ukkola 20.5.2021 kolumnissaan ”Sanna Marin – sinun naiseutesi ei ole kiinnostavaa, get over it!”.

Sanna Ukkola sanoo, että Marinin ja muiden naispoliitikkojen on ihan turha heilutella naiskorttia ja väittää, että heitä kohdeltaisiin mediassa huonommin kuin miehiä: Ei kohdella!

Itse asiassa heitä kohdellaan huomattavasti paremmin. Naispoliitikkoja kohdellaan nykyään mediassa silkkihansikkain, koska heitä ei yksinkertaisesti uskalleta enää kritisoida – muuten tulee syytöksiä naisvihasta”, Ukkola tulittaa.

Sanna Ukkola kysyy, eikö pääministeri tunne historiaa. Hän muistuttaa, että miespoliitikkoja on ”murjottu paljon raskaammalla moukarilla kuin nykyisiä naispäättäjiä, joiden sanomisia ei saisi hipaista ruohonkorrellakaan”.

Miespoliitikkojen ”murjomisesta” Ukkola käyttää kolumnissaan esimerkkeinä Alexander Stubbia, Jyrki Kataista, Matti Vanhasta, Martti Ahtisaarta ja Sauli Niinistöä, jotka saivat aikanaan valtavasti kuraa niskaansa.

”Sanna Marin on saanut valtavasti nostetta sen takia, että hän ei ole perinteinen keski-ikäinen miespoliitikko vaan nuori nainen. Häntä on hehkutettu maailman medioissa, arvovaltainen Time-lehti julkaisi hänestä kansikuvan nettiuutisessaan, Forbes ja BBC nostivat hänet sadan maailman vaikutusvaltaisimman naisen listalle.

Miehet eivät saa ilmaista kiiltokuvajulkisuutta naistenlehtien kansissa, joita koristaa nykyään lähes säännönmukaisesti yksi viisikon jäsenistä. Nämä poliitikkojutut ovat lähes aina täysin kritiikittömiä puffeja”, Ukkola tykittää.

Ukkola siteeraa myös Ylen Jälkiviisaiden vakiopanelisti Janne Saarikiven taannoisia osuvia lauseita:

”Minusta on ihan selvää, että jos samat päätökset olisi tehnyt tylsän näköinen äijä, niin ei varmasti olisi Timen kannessa.

Antti Rinne ei pääsisi Timen kanteen. Jos katsotaan tätä politiikkaa, mitä Marinin hallitus on tehnyt, niin mulle on hieman arvoitus, että miksi hän on niin suosittu”, Janne Saarikivi totesi 19.2.2021 Ylen Jälkiviisaissa.

”Naiskortilla” ja ”get over it” -viittauksella Ukkola tarkoittaa pääministerin maaliskuista twiittausta, jossa Sanna Marin kommentoi sotilasliitto NATO:n strategisen viestinnän osaamiskeskuksen StratComin selvitystä, jossa väitettiin Suomen naisvetoisen hallituksen saavan verkossa osakseen valtavan määrän naisvihamielistä häirintää.

Tutkimuksessaan Nato analysoi tekoälyn avulla suomalaisten sosiaalisen median viestejä, joissa “hyökättiin” Marinin hallitusta kohtaan.

“Hyökkäykseksi” tutkimuksessa on laskettu esimerkiksi Suomen hallituksen hallintotavan julkinen arvosteleminen.

Marin twiittasi hallituksensa ja itsensä arvostelijoille nokkavasti: ”Osaamaton, kokematon, Sokoksen kassa, tyttö, tyttöhallitus, huulipunanallitus, sukkahousuhallitus, uhkailu, vihapuhe, maalitus. Kyllä, naiset johtavat hallitusta. Get over it.”

Marin kehotti näin kansaa elämään sen tosiasian kanssa, että hallitusta johtavat nyt naiset.

Marinin kannattaisi Sanna Ukkolan mielestä keskittyä asioiden hoitamiseen, ei oman imagonsa jatkuvaan tarkkailuun.

”Pääministeriys ei ole estradi julkisuudessa paistattelemiselle vaan sen pitäisi olla jalusta suomalaisten asioiden hoitamiselle”, Ukkola kiteyttää.

Kysymyksessä oli siis maaliskuussa 2021 julkisuudessa revitelty sotilasliitto NATO:n strategisen viestinnän osaamiskeskuksen StratComin raportti, joka perustuu vuonna 2020 12. maaliskuun ja 27. heinäkuun välisenä aikana kerättyyn Twitter-aineistoon.

Ensimmäisten joukossa tutkimuksesta uutisoi muun muassa Politico-lehden Euroopan ja EU:n asioita käsittelevä versio.

Suomessa Yle hihkui kissan kokoisin kirjaimin, että NATO-raportti kertoo Suomen nykyisen vihervasemmistohallituksen olevan poikkeuksellisen vihakampanjan kohde somessa. NATO StratComin raporttia käsittelevän uutisointinsa tulokulmaksi Yle oli valinnut tarkoituksella naisvihamielisyyden.

”Viittä eniten kohteena ollutta ministeriä – jotka kaikki ovat naisia – vainottiin musertavalla tavalla ja naisvihamielisellä häirinnällä, jolla hyökättiin heidän arvojaan vastaan, halvennettiin heidän päätöksentekotaitojaan ja kyseenalaistettiin heidän kykyjään johtaa”, muisti myös Helsingin Sanomat hehkuttaa raportissa sanottavan.

Raportti oli valmistunut jo marraskuussa 2020, joten julkaisuajankohdan viivästyminen monella kuukaudella ensinnäkin hieman ihmetytti.

Lisäksi merkillistä oli se, että ”vihapuhetutkimus” paljastui mukamas Marinin hallitukselle ”vasta aivan loppumetreillä”.

Huomiota ja hämmennystä herätti myös raportin datatutkijan Rolf Fredheimin tiedotustilaisuudessa julkaisema kalvo, jossa kerrottiin raportin olevan valtioneuvoston kanslian tilaama.

StratcomTalksissa Fredheim kertoi tutkimuspyynnön esittäjäksi pääministerin kanslian.
Esimerkiksi julkisoikeuden dosentti, Itä-Suomen yliopiston yliopistonlehtori Matti Muukkonen ihmetteli raportin alkuperää Twitterissä.

”Ei herranjumala sentään. Siis miten kukaan on edes saanut tällaisen idean?
Valtio tilaa omien kansalaistensa Twitter-tekemisiä suhteessa hallitukseen tarkastelevan tutkimuksen?”

Myös perussuomalaisten puheenjohtaja Jussi Halla-aho kysyi Twitterissä, onko todella niin, että Marinin kanslia on itse tilannut itseään koskevan Nato-tutkimuksen.

Suomen Uutiset oudoksui, mitä ihmettä ulkomainen sotilasliitto tekee hallituksen kutsumana suomalaisessa kansalaiskeskustelussa seulomassa sopivia ja ei-sopivia mielipiteitä.

Avoin Media kiinnitti huomiota Ylen kerrontaan 16.5.2021 julkaistussa artikkelissaan ”NATO StratComin raportin uutisointi avasi mediapelin naiskortilla”:

”Suomen naisministereihin kohdistuvan viha-tviittauksen määrää kuvaillaan [raportissa] suhteettomaksi. Suhteettomalla tarkoitetaan ilmeisesti sitä, että ’suomenkielisen twitterin julkaisuista 7 prosenttia tulkittiin loukkaavaksi tai herjaavaksi’ – josta 7 prosentin määrästä noin puolet oli seksististä laadultaan.

Toisin sanoen: 96,5 % kansalaispalautteesta ei liittynyt mitenkään sukupuoleen. Pääasiallinen ryöpytys on kohdistunut hallituksen toimintaan – erityisesti koronatoimiin, maahanmuuttopolitiikkaan, EU-politiikkaan (kuten elvytyspaketti, joka ei elvytä, ei edes Valtioneuvoston omien laskelmien mukaan) ja sosiaalisesti liberaaliin politiikkaan”, Avoin Media havainnoi.

Avoimen Median mukaan olisi myös syytä arvioida, liittyykö hallituksen ja median valitsema naisvihamielisyys-kulma esimerkiksi Marinin hallituksen lakialoitehankkeisiin:

”Vihapuhe- ja maalituslainsäädännön ohella värkätään lakiesitystä, jolla rikoslakia muutetaan. Lakiin ollaan lisäämässä sukupuolivaikutin rangaistuksen koventamisperusteeksi – naisiin kohdistuva vihapuhe ja muu rikoksiksi tulkittava rangaistaan ankarammin.”

Ei pidä myöskään unohtaa valtioneuvoston omaa julkaisua vuonna 2019 nimeltä ”Viha vallassa: Vihapuheen vaikutukset yhteiskunnalliseen päätöksentekoon”.

NATO-tutkimuksen aineisto on kerätty käyttämällä “hälytyssanojen listaa”, joka on alunperin julkaistu juuri edellä mainitussa valtioneuvoston omassa julkaisusarjassa vuonna 2019. Onko tällainen ylipäätään riippumatonta tutkimusta?

Erikoista väkisinkin on nimittäin se, että NATO keksi käyttää tutkimuksensa pohjana juuri valtioneuvoston omaa julkaisua ja siinä tehtyä “vihapuheen” määrittelyä, kun valtioneuvostolla ei kuitenkaan omien sanojensa mukaan ollut mitään tekemistä Naton tutkimusidean kanssa, vaan aloite olisi tullut Natolta, perussuomalaisten pää-äänenkannattaja Suomen Uutiset huomauttaa.

Raportti ei ole myöskään vertaisarvioitu akateeminen tutkimus, jossa Marinin hallitusta olisi vertailtu esimerkiksi muihin hallituksiin.

Oudolta kuulostaa niin ikään median raporttien mukaan NATO StratComin uskottelema väite siitä, että jatkuva vihapuhe ja alatyylinen palaute ovat uhka Suomen demokratialle.

Suomen Uutiset kritisoikin syystä hallitusta ja mediaa, sillä ne yhdessä syyttävät hallitusta kritisoivia kansalaisia demokratian murentamisesta.

”Tutkimus nimenomaisesti ei löytänyt merkkejä koordinoidusta kampanjasta tai masinoinnista hallitusta kohtaan. Päinvastoin, tutkijoiden mukaan hallitukseen kohdistuva kritiikki näyttäisi olevan aitoa ja tulevan tavallisilta kansalaisilta. Hallituksen osakseen saama kritiikki – josta osa todella on epäasiallista – kohdistui kuitenkin pääasiassa huonoon hallintoon, eikä esimerkiksi
sukupuoliin.

Toisin kuin pääministeri Marinin hallitus tuntuu ajattelevan, perusoikeuksien kuten sananvapauden tehtävänä ei ole suojella hallitusta tai sen epäsuosittuja päätöksiä kansalaisilta, vaan päinvastoin, niiden tehtävänä on suojella kansalaisia huonolta hallinnolta ja vallan väärinkäytöksiltä”, Suomen Uutiset summaa.

Avoin Media pohtii perustellusti: ”Aiotaanko hallituksen toiminnan arvosteleminen tulkita vihapuheeksi ja maalittamiseksi? Siinä tapauksessa kyseessä ei ole naisvihamielisten ilmausten rajoittaminen vaan poliittisten oikeuksien – kuten sanan- ja mielipiteen
vapaus – toteuttamiseen kohdistetut rajoitukset.”

”Aiheelliseksi koetun kansalaispalautteen antamisen leimaaminen naisvihamielisyydeksi uhkaa demokratiaa vielä enemmän”, Avoin Media tarkentaa.

Erittäin huomionarvoinen on myös se näkökulma, minkä Turun yliopiston eduskuntatutkimuksen keskuksen johtaja Markku Jokisipilä tuo esiin Ilkka-Pohjalaisen ”Totuus, armo ja järki” -kolumnissaan 6.5.2021, mutta johon lukuoikeus on vain lehden tilaajalla.

Jokisipilän tekstin voi lukea kokonaisuudessaan Patmosblogin Vieraskynä -palstalla.

Markku Jokisipilän mielestä poliitikkojen ja julkisuuden henkilöiden tulee sietää ankaraakin julkista kritiikkiä, mutta Päivi Räsäsen tapauksessa hän painottaa olevan ”kyse kuitenkin todella paljon rajummasta asiasta kuin anonyymien nettikirjoittajien solvauksista”.

”Yksilön oikeusturvan näkökulmasta hänen kohtelunsa näyttää absurdilta ja jopa törkeältä.
Perustuslakimme takaa Räsäselle sananvapauden sekä oikeuden harjoittaa uskontoa ja ilmaista vakaumuksensa. Hänen yksityiselämänsä, kunniansa, kotirauhansa ja yhdenvertaisuutensa lain edessä sekä oikeutensa henkilökohtaiseen koskemattomuuteen on nekin perustuslaissa turvattu.

On perusteltua kysyä, toteutuvatko nämä periaatteet hänen kohdallaan oikeusvaltiolta vaadittavalla tavalla”, Jokisipilä tähdentää.

Turun yliopiston eduskuntatutkimuksen keskuksen johtaja Markku Jokisipilä on ”todella huolestunut” siitä, mitä Suomessa on tapahtumassa sananvapaudelle ja omantunnon vapaudelle.

”Valtakunnansyyttäjän toiminta vaikuttaa siltä, että jos yksilöä voidaan epäillä vähemmistöryhmän loukkaamisesta, hänen omilla yksilöllisillä ihmisoikeuksillaan voidaan pyyhkiä lattiaa.”

Jokisipilä ottaa voimakkaasti kantaa kristillisdemokraattien kansanedustaja Päivi Räsäseen kohdistuvaan ajojahtiin valtakunnansyyttäjän nostettua häntä vastaan syytteen kolmesta kiihottamisesta kansanryhmää vastaan.

Jokisipilä kritisoi niin ikään mediaa epäjohdonmukaisuudesta, kun se älähtää hallituksen naispoliitikkoihin kohdistuvasta kritiikistä, mutta samaan aikaan hyökkää raivokkaasti Päivi Räsäsen kimppuun.

”Hiljattain uutisoitiin selvityksestä, jonka mukaan hallituksemme naispoliitikoihin kohdistuu verkossa valtava vihakampanja, jossa kyseenalaistetaan heidän arvonsa ja päätöksentekokykynsä.

Joku raja se pitää hallituksen kritisoinnissakin olla, opastivat kansalaisia asiaan tarttuneet kolumnistit ja pääkirjoitustoimittajat. Kukaan heistä ei ole kuitenkaan ilmaissut huoltaan siitä ajojahdista, joka kohdistuu kristillisdemokraattien kansanedustaja Päivi Räsäseen”, Jokisipilä nuhtelee ja vertaa Päivi Räsäseen suunnattua noitavainoa maaliskuussa julkistettuun NATO StratComin raporttiin, jonka vanavedessä valtamedia alkoi inttää Suomen hallituksen kaikkiin viiden hallituspuolueen naispuheenjohtajiin kohdistuvan ”jatkuvaa vihakampanjaa sosiaalisessa mediassa”.

Jokisipilä korostaa, että media on vuositolkulla julkisesti ruotinut Räsäsen henkilökohtaisten uskonnollisten näkemysten oikeutusta ja hyväksyttävyyttä.

”Valtakunnan päälehti ilmoitti tuoreessa pääkirjoituksessaan Räsäsen puheiden yksiselitteisesti olevan moraalisesti loukkaavia ja ’syvästi vastenmielisiä’. Lehti katsoi Räsäsen ’pyyhkivän jalkansa’ kristittyjen enemmistön arvoihin hyötyäkseen poliittisesti ja vihjasi hänen yllyttävän väkivaltaan.

Näin rankka yksittäisen henkilön uskonnolliseen vakaumukseen kohdistuva mustamaalaaminen pääkirjoitustasolla on täysin poikkeuksellista”, Turun yliopiston eduskuntatutkimuksen keskuksen johtaja Markku Jokisipilä hämmästelee.

Jokisipilä viittaa tällä 30.4.2021 julkaistuun Helsingin Sanomien pääkirjoitukseen ”Päivi Räsänen loukkaa homoja mutta myös monia kristittyjä”.

Saman on pistänyt merkille myös Jyväskylän yliopiston kasvatustieteen professori Tapio Puolimatka, joka näkee kyseisen HS:n pääkirjoituksen olevan ”johdonmukaista jatketta lehden linjalle”.

20.5.2021 blogissaan ”Päivi Räsänen mustamaalauskampanjan kohteena” Tapio Puolimatka aivan oikein nostaa esiin sen, että ”HS on vuosien aikana julkaissut useita artikkeleita, joissa Päivi Räsäsen näkemyksiä on esitetty harhaanjohtavassa valossa”.

Puolimatka tarkastelee HS:n 20.11.2019 toimittaja Paavo Teittisen, 1.12.2019 toimittaja Maria Mannerin ja 20.5.2021 toimittaja Mikko Gustafssonin kirjoittamia Räsäsen näkemyksiä vääristeleviä ja mustamaalaavia artikkeleja.

Helsingin Sanomat julkaisi 20.11.2019 sananvapautta ja Räsäsen pamflettia käsittelevän jutun, jota varten Räsänen oli yrittänyt saada vastineensa julkaistavaksi ja kertoi muokanneensa sitä kahteen kertaan ottaakseen huomioon toimituksen huomautukset.

”Mielestäni olisi kohtuullista, että saisin ’sananvapauden’ nimissä selventää, mitä olen tarkoittanut. Tänään päätoimittaja ilmoitti, että kohdallani asia on loppuun käsitelty. Vastinettani ei julkaista. – – Samalla kysyn, onko Helsingin Sanomat todella sananvapauden takana?” Päivi Räsänen kirjoitti Facebook-päivityksessään 25.11.2019 kritisoidessaan Helsingin Sanomien toimintaa.

Tapio Puolimatka alleviivaa, että vaikka toimittaja Teittisen harhaanjohtava väite osittain korjattiinkin lehden nettiversiossa, korjaus tavoittaa vain pienen osan niistä ihmisistä, jotka ovat lukeneet alkuperäisen jutun koteihin menneessä painetussa lehdessä.

”Lehti kieltäytyi julkaisemasta Päivi Räsäsen vastineita. Näin Helsingin Sanomat on istuttanut lukijoidensa mieliin mielikuvan Räsäsestä väkivaltaan yllyttävänä ääri-ihmisenä ja paatuneena fanaatikkona, joka on uhka seksuaalivähemmistöjen turvallisuudelle”, Puolimatka toteaa.

Hän myös ruotii Kirkko ja kaupunki -lehden avointa kirjettä Päivi Räsäselle 19.6.2019, jossa lehden päätoimittajan Jaakko Heinimäen ”voisi olettaa” Tapio Puolimatkan mukaan ”teologisen koulutuksensa pohjalta pystyvän tulkitsemaan Paavalin ajatuksiin tukeutuvaa Räsästä asianmukaisesti”.

Kuitenkin Heinimäki kirjoittaa pirullisesti: ”Toivottavasti olen ymmärtänyt väärin, kun minulle on syntynyt sellainen käsitys, että samalla, kun te elämän pyhyyteen vedoten vastustatte aborttia, te kannatatte kuolemantuomiota homoille.”

Tapio Puolimatka katsoo Heinimäen kirjoituksen heijastelevan kirkon liberaalisiiven ongelmaa:
”Teologisesta koulutuksesta huolimatta itse Raamatun tuntemus on heikkoa”, Puolimatka huomauttaa.

Puolimatka arvioi Helsingin Sanomien toteuttaman mustamaalaamiskampanjan voivan johtaa siihen, että Räsänen menee oikeuteen jo valmiiksi yleisön mielissä leimattuna henkilöksi, joka yllyttää tappamaan homoseksuaaleja Pride-kulkueissa.

”Jos tämä valheisiin ja vääristelyyn perustuva kampanja viedään tuomioon asti, seurauksena on sananvapauden kaventuminen julkisessa keskustelussa”, Puolimatka varoittaa.

”Onko nykyilmapiirissämme enää tilaa järjenkäytölle, suhteellisuudentajulle ja erilaisten näkemysten sietämiselle?” Turun yliopiston eduskuntatutkimuksen keskuksen johtaja Markku Jokisipilä puolestaan täysin aiheellisesti peräänkuuluttaa.

LÄHDE: OikeaMedia/Tytti Salenius 29.05.2021

Sodoma ja Gomorra vastatuulessa

Tämän päivän eli Lopun Aikojen Sodoman ja Gomorran henkivalta kohtaa lisääntyvää vastarintaa.

Vahva vastarinta nousemassa globaalia vasemmiston woke-uskontoa vastaan

Ilmastonmuutospanikointi, transseksuaalit, sateenkaariliput, homoliitot, covid-rituaalit ja lockdownit, cancel-culture, vasemmiston hallussa oleva propagandamedia, vihreät korruptiohankkeet, kommunismin ihannointi, mikroaggressiot, vihapuhevainot, julkishallinnon yhä paisuvat budjetit ja ylivelkaantuminen, narsistien hyveposeeraamiset somessa, … kaikki tämä on nostamassa vahvan globaalin konservatiivisen vastarinnan, jonka kasvamista ei voi pysäyttää.

Kasvot kertovat kaiken olennaisen!
[ Normaalit YouTube-oikeudet. Sisältää kaupallista mainontaa ]

LÄHDE: OikeaMedia/Jukka Rahkonen 12.05.2021


Mikä Ihmeen Woke?

Kun eilen minua haastateltiin edellisen ”Uusi Luokkataistelu” blogini johdosta lähes tunnin Järviradiossa, jouduin tekemään selkoa ensimmäiseksi sanasta Woke. Woke on mustien slummislangia ja tulee sanasta awake eli suomeksi olla hereillä. Se tarkoittaa vertauskuvainnollisesti vaatimusta olla hereillä ja tietoinen valkoisen ylivallan (engl. white supremacy) ja rakenteellisen sorron kaiken kattavuudesta ja sen olemassa olosta kaikissa instituutioissa.

Woke-sanaa käytetään nykyään USA:ssa ja koko anglosaksisessa maailmassa tarkoittamaan poliittista ajattelua, joka pohjaa äärivasemmistolaiseen uusmarxilaiseen identiteetti-ideologiaan, joka on viime vuosina ryminällä tuotu yliopistojen kampuksilta koko yhteiskuntaan millenneriaarisukupolven toimesta.

Hyvä esimerkki tästä Woke’n Suomeen rantautumisesta on YLE:n Hilma Toivosen kirjoittama kohtuu pöyristyttävä artikkeli Helsingin yliopistossa vallitsevasta valkoisesta ylivallasta ja rasismista ja kuinka siihen kyllästyneet opiskelijat Liisa Päkki, Alice Jäske, Aracelis Correa ja Janina Ojala perustivat uuden opiskelijajärjestön nimeltään Students Of Colour. https://yle.fi/uutiset/3-11142191

Sitä ei oikein voi silmiä hieraisematta lukea.

Otetaanpa otteita ja kommentoidaan niitä muutamalla sanalla.

Aracelis Correa järkyttyi, kun aloitti sosiaalitieteiden opinnot kaksi vuotta sitten Helsingin yliopistossa. Hän kertoo yliopiston läpivalkoisuuden hypänneen nopeasti silmille. ”Luennoilla kuuli rasistista kieltä, ja silloin tällöin sattui jotain oikeasti aika järkyttävää minun näkökulmastani. Luennoitsija saattoi esimerkiksi käyttää rasistista kieltä tai näyttää täysin aiheeseen liittymätöntä raa’an väkivaltaista materiaalia rodullistettua ihmistä kohtaan. Näissä tilanteissa muut opiskelijat eivät reagoineet mitenkään.”

”Oli vain ajan kysymys, milloin jotakin SOCO ry:n kaltaista perustetaan Suomeen.” Näin näkee rasismiin erikoistunut Tampereen yliopiston akatemiatutkija ja dosentti Anna Rastas. ”Monissa Euroopan maissa on näkynyt samankaltaista aktivismia ja järjestäytymistä. Akateemisen maailman normatiivista valkoisuutta on nyt alettu kyseenalaistaa meilläkin”, Rastas kertoo. ”Hän toteaa, että sillä on valtava merkitys, kenen näkökulmat opetuksessa näkyvät ja kenen jäävät jatkuvasti huomiotta. Hänen mukaansa monista yliopistojen kursseista on vaikea tunnistaa muita kuin eurosentrisiä, valkoisten – ja yleensä miesten – näkökulmia. Rastaan mukaan myös sillä, miten ihminen tulevassa työssä ja opinnoissa olettaa joutuvansa kohtaamaan rasismia, on vaikutusta jopa ammatinvalintaan. ”Jos yliopisto näyttäytyy vahvasti normatiivisen valkoisuuden läpäisemänä, se voi olla sellainen toimijuuden tila, johon on vaikea tulla.”

Artikkelissa puhutaan jostain tutkimuksesta, johon opiskelijat saivat kirjoittaa avoimia vastauksia. Tässä eräs:

”Omalle valkoisuudelle ja siitä johtuville rakenne- ja näkökulmaeroille ei oikein osata olla kriittisiä. Puhun valkoisuudesta normina, en ihonvärinä.”

Anna Rastaan kokemuksen mukaan yleisesti vallitseva asenne on, että yliopistolaitoksen tulisi olla tasa-arvoinen kaikille. ”Professorin tai tutkijan asema ei kuitenkaan anna vielä pohjaa ymmärtää rasismia. Opettajien tulisi pohtia, millaisin tiedoin ja millaisten kokemusten kautta he asioita tarkastelevat. Tuleeko uusintaneeksi rasistisia rakenteita sanavalinnoilla tai esimerkiksi suosimalla vain tietynlaisia oppimateriaaleja?”

Huolestuttavasti siis mennään USA:n ja Ison-Britannian suuntaan Suomessa.

Olen aikaisemmin todennut useaan otteeseen, että identiteettipolitiikka tekee meistä suomalaisista puolustuskyvyttömiä omassa maassamme.

Tässä YLE:n artikkelissa on paljon mietittävää niille, jotka haluvat välttää yhteiskunnan totaalisen polarisaation ja sitä seuraavan epävakauden. YLE:n artikkeli todistaa todeksi sen, että tämän vainoharhaisen äärivasemmistolaisen ideologian keskiössä on ajatus siitä, että kaikki suomalaiset yhteiskunnalliset instituutiot ovat joko tietoisen tai tiedostamattoman valkoisen ylivallan kourissa ja että yhteiskunta on umpirasistinen. Tämä viesti on yhdenmukainen USA:n demokraattien äärivasemmalla olevien presidenttiehdokkaiden viestien kanssa.

Suomi on valkoisten ihmisten asuttama maa ja sillä on oma historiansa ja väestöhistoriansa. Totta kai olemme ”valkoisen ylivallan” maa historiallisista syistä johtuen, mutta väite maan umpirasistisuudesta on täysin järjetön. Tätä YLE:n uutisointia käytetään nyt Helsingin yliopiston virkamiesten avoimeen painostamiseen, jotta he myöntäisivät Helsingin yliopiston olevan rasistinen instituutio. Tämä luo samanlaisen suvaitsemattoman ilmapiirin kuin nyt vallitsee anglosaksisen maailman yliopistoissa. Samanlaista sisältöä tuotetaan solkenaan V-mediassa rasismin kitkemiseksi. Tästä ei hyvä seuraa.

Yksinkertaisesti, jos vastustaa väitettä, että Helsingin yliopisto on umpirasistinen, leimautuu rasistiksi. Siksi Helsingin yliopiston tasa-arvovaltuutettu on nyt puun ja kuoren välissä. Tämä johtaa ja on jo johtanut sananvapauden häviämiseen korkean opetuksen ja tutkimuksen piirissä myös Suomessa ja on jo johtanut myös Suomessa professoreista tehtyihin ilmiantoihin ja toverituomioistuimiin.

Meidän on kaikkien täysjärkisten on asetuttava määrätietoisesti vastustamaan tätä DDR- tai jopa Pohjois-Korea kehitystä. Tuossa Anna Rastaan ajattelussa on jo siemenet sille, että Helsingin yliopiston opettajia alettaisiin kouluttamaan samalla tavalla kuin USA:ssa suurten kaupunkien Wokevirkamiehet organisoivat opettajien uudelleen koulutusta, jotta heidät voidaan kouluttaa ajattelemaan niin, että eivät enää joko tietoisesti tai tiedostamattaan ajattele valkoisen ylivallan opin mukaan. https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/mikkopaunio/kun-sivistysporvarikin-jai-vasemmistolaisen-aari-ideologian-vangiksi/

Tuo YLE:n artikkeli on umpipimeä. Boris Johnson on saanut tarpeekseen BBC:stä ja aikoo pilkkoa sen ja lopettaa BBC-lisenssin eli BBC-veron. Näen jo sieluni silmillä YLE:lle saman kohtalon.

LÄHDE: Uusi Suomi/Puheenvuoro/Jukka Paunio 21.02.2021

Räsäsen väitetystä vihapuheesta

Eero Iloniemi: Tapaus Päivi Räsänen on muuta kuin vihapuhetta

Miksi Päivi Räsänen saa syytteen, jos emme usko hänen aidosti haluavan pahaa kenellekään?

Helsingin tuomiokirkko. LEHTIKUVA/ANTTI AIMO-KOIVISTO
Helsingin tuomiokirkko. LEHTIKUVA/ANTTI AIMO-KOIVISTO

En tiedä olenko ainut, jonka mielestä on ironista, että Helsingin Sanomien sanavapautta käsittelevässä Laura Arikan haastattelussa ei mainittu sanallakaan kansanedustaja Päivi Räsäsen asettamista syytteeseen Raamatun lainaamisesta. En väitä, että hän olisi pitänyt puolustaa, mutta ihmettelen, että ehkä Hannu Salaman ja profeettapilapiirrosten jälkeen merkittävin sananvapaustapaus ei ollut edes maininnan arvoinen.

Haastattelussa keskustelukulttuuria vaalivan Erätauko-säätiön johtaja toteaa: ”yksittäinen ihminen tuomitaan yksittäisen kannanoton perusteella”. Minullekin oli yllätys, että pian näin tehdään kansanedustajalle ihan oikeudessa. (Saivartelijoille: tiedän, ettei syyte pohjaudu yksittäiseen lausumaan.)

En jaa Räsäsen näkemyksiä seksuaalisista vähemmistöistä, mutta pidän HS:n sanavapaussokeutta merkityksellisenä. Tuskin kukaan, ei edes valtakunnansyyttäjä Raija Toiviainen usko Räsäsen oikeasti haluavan, että seksuaalivähemmistöihin kohdistuisi minkäänlaisia vainotoimia. Syytetekstikin tekee sen selväksi.

Teksti syyttää Räsästä todeten, että ”Räsäsen lausumat ovat omiaan aiheuttamaan suvaitsemattomuutta, halveksuntaa ja vihaa homoseksuaaleja kohtaan”. Miten ne lausumat sen tekevät, on muotoiltu kehäpäätelmänä. Tahot, jotka nyt ryhtyvät tähän halveksuntaan jää sanomatta. Kokoomus oli parikymmentä vuotta oppositiossa julkilausumattomista ”yleisistä syistä”, Räsänen on nyt oikeudessa, koska sanat ”ovat omiaan” aiheuttamaan vihaa.

Miksi Räsänen saa syytteen, jos emme usko hänen aidosti haluavan pahaa kenellekään? Syy on yksinkertainen. Olemme yhteiskuntana menettäneet kyvyn käsitellä aitoja vakaumuksia. Meillä kaikilla on mielipiteitä politiikasta, taloudesta, ilmastonmuutoksesta ja jääkiekosta. Me välitämme näistä asioista, mutta emme me niihin usko. Ilmastonmuutos on tärkeä, mutta ei se sentään bensaveron korottamisen arvoinen asia ole. Kun kohtaamme tosiuskovaisen, se hämmentää.

Usko ja välittäminen

Sekoitamme uskon välittämiseen. Ei meillä ole mitään uskovaisia vastaan, kunhan he pysyvät kohtuudessa: menkää kirkkoon ja soittakaa kitaraa, mutta älkää nyt herran tähden yrittäkö elää ja toimia sen arvopohjan mukaisesti, jolle teidän identiteettinne rakentuu. Uskon pitää olla niin kuin moderni sananvapaus. Siitä saa nauttia, kunhan puhuu yleisesti hyväksytyistä asioista. Ei sitä pidä käyttää abortista tai seksuaalivähemmistöistä puhumiseen. Jos niin tekee se ”on omiaan” aiheuttamaan vihaa niissä ihmisissä, jotka ovat meille niin vieraita, ettei heitä tarvitse nimetä edes vihapuherikossyytteessä.

Tosiuskovaisella kristinusko pohjautuu kymmeneen Jumalalta saatuun käskyyn. Ei nykyään pidä käskeä! Se on liian ehdotonta. Veikkaan, että piispainneuvostossa puhuttaisiin paljon mieluummin Mooseksen neuvoista: 10 tippiä parempaan elämään! Tätä kirjoittaessa (3.5.) yksikään piispa ei ole julkisesti tukenut Räsästä. Piispoille on jo vuosikymmeniä ollut ongelmana ne ihmiset, jotka uskovat siihen perhanan Raamattuun.

Piispat vaikenevat, koska jos he joutuisivat puolustamaan Räsästä, he olisivat tukalan valinnan edessä. Heidän pitäisi valita joko valikoivasti ”välittävä” valtio tai ajoittain tinkimätön usko. Valtio tuo kutsun Linnan juhliin, leppoisia haastatteluja Helsingin Sanomiin ja yli kymppitonnin palkan. Usko taas pakottaisi loputtomaan ja tuskalliseen itsetutkiskeluun. Valinta on helppo. Mindfulness-kurssin saa muutamalla satasella. Jää vielä runsaasti rahaa puolison Linnan juhla-asuun.

Toki piispatkin tuntevat Raamattunsa. Heidän oppinaan toimii lause: ”olet sinä kolmasti kieltävä herrasi”. No toisaalta, Pietarista tulikin kirkon ensimmäinen piispa.

LÄHDE: Verkkouutiset/Eero Iloniemi 03.05.2021

Suomi ei puolusta sananvapautta

Antti Häkkänen: Miksi Suomi ei ole puolustamassa sananvapautta?

Kokoomusedustajan mukaan Emmanuel Macron on jätetty yksin islamilaista maailmaa vastaan.

Antti Häkkänen. LEHTIKUVA / MARKKU ULANDER
Antti Häkkänen. LEHTIKUVA / MARKKU ULANDER

Kokoomuksen kansanedustaja Antti Häkkänen kysyi eduskunnan kyselytunnilla, missä nyt on yhtenäinen Eurooppa terrori-iskujen jälkeen.

–  Euroopassa käydään keskustelua islamilaisen maailman ja eurooppalaisten arvojen välillä — avoin yhteiskunta, ihmisoikeudet, demokratia. Missä on yhtenäinen Eurooppa? (Ranskan presidentti Emmanuel) Macron on yksin, Antti Häkkänen sanoi.

– Missä on yhtenäinen Eurooppa? Mitä Suomen hallitus on nyt tehnyt sen eteen, että Euroopan unioni toimisi yhdessä reagoiden esimerkiksi Turkin (presidentti Recep Tayyip) Erdoğanin väitteisiin, hän kysyi.

Myös kokoomuksen Ilkka Kanerva kysyi, onko hallituksella aikomusta saada Euroopan unionia toimimaan ”yhtenäisemmillä pelisäännöillä”.

– Euroopassa tehdään nyt parhaillaan silmittömiä joukkomurhia islamilaisen terrorismin nimissä. Tapetaan järkyttävällä tavalla ihmisiä tänä päivänä. Täytyy kyllä sanoa, että meidän suomalaisten tunteenilmaisut solidaarisuuden merkeissä ovat olleet aika aneemisia näiden ilmiöiden yhteydessä, Ilkka Kanerva totesi.

Pääministeri Sanna Marin (sd.) vastasi, että kaikki Euroopan unionin jäsenmaat ovat tuominneet Ranskan iskut.

– Meillä oli Eurooppa-neuvoston kokous, jossa annoimme yhteisen julkilausuman ja täysin yhdenlinjaisesti tuomitsimme nämä kamalat iskut. Meillä on myös ensi viikon jälkeen 19.11. Eurooppa-neuvoston kokous, jonka pääasiallinen teema on tämä koronavirustilanne, mutta varmasti siellä tätäkin kokonaisuutta sivutaan Wienin iskujen osalta, Sanna Marin sanoi.

– Itse olen lähettänyt Itävallan kanslerille Sebastian Kurzille, kollegalle, surunvalittelut ja osanottoni Itävallan iskujen uhrien omaisille ja läheisille ja koko Itävallan kansalle. On aivan selvää, että me yhdessä tuomitsemme nämä järkyttävät iskut ja seisomme yhdessä rintamassa tätä kamalaa terrorismia vastaan.

LÄHDE: Verkkouutiset/Juha-Pekka Tikka 05.11.2020

Sananvapaus ja ideologia

Ranskassa tapahtui jälleen islamin motivoima terrori-isku. Siinä 18-vuotias moskovalaissyntyinen henkilö tappoi opettajan, joka oli kertonut koulussa ilmaisunvapaudesta. Opetusvälineenä oli pilakuva Muhammedista ja opettaja oli ennen sen näyttämistä antanut muslimeille luvan poistua luokasta, jotta hän ei loukkaisi heidän tunteitaan.

Murhan jälkeen poliisi ampui tekijän kuolleeksi, mutta se ei palauta murhattua opettajaa henkiin. Tämä saattaa herättää tyytyväisyyttä joissakin piireissä. Siitä huolimatta Ranskan poliittinen johto on yksiselitteisesti tuominnut teon. 

Presidentti Macron vetosi kansansa yhtenäisyyteen sanomalla, että ”sananvapauden vastustaminen ja siihen liittyvä väkivalta eivät tule voittamaan. He eivät tule jakamaan meitä.”

Entinen presidentti Francois Holland puolestaan sanoi, että ”enemmän kuin koskaan, meidän on oltava yhtenäisiä barbaarisuuden ja sananvapauden vastustamisen edessä.” Charlie Hebdo -lehti puolestaan julkaisi näkemyksensä, jonka mukaan ”vain poliittisen vallan päättäväisyys ja kaikkien solidaarisuus voi kukistaa tämän fasistisen ideologian”.

Siinäpä se sitten olikin. Puhetta riittää, mutta tekoja paljon vähemmän. Macron, Hollande tai edes Charlie Hebdo -lehden toimitus eivät asettaneet pienintäkään vastuuta maan muslimeille tai heidän johtajilleen islamistisen väkivallan lopettamiseksi. Eivätkä varsinkaan tehneet esitystä ”fasistisen ideologian” potentiaalisten kannattajien maahantulon vähentämisestä tai heidän palauttamisestaan kotimaihinsa.

Mahdotontahan se tietenkin olisikin, koska Ranskan väestöstä on Wikipedian mukaan noin 5-10% muslimeita. Se tarkoittaa 3,3 – 6,6 miljoonaa ihmistä, jotka tunnustavat samat uskonnolliset perusprinsiipit kuin tässä puheena oleva terroristikin. Ja joista merkittävä osa on valmiita väkivaltaan kokiessaan tunteitaan loukatun.

Jos ja kun ruotsalaisen yhteiskunnan vähittäinen sortuminen paljolti islamilaisen humanitaarisen maahanmuuton seurauksena ei kelpaa maamme hallitukselle varoitukseksi lepsun turvapaikkapolitiikan riskeistä, kelpaisiko sellaiseksi ”ranskalainen” islamismi? Eli voisiko maatamme johtava viisikko yrittää ymmärtää niitä perimmäisiä syitä, miksi Ruotsissa on niin paljon räjäytyksiä, ampumisia, raiskauksia ja tuhopolttoja ja Ranskassa islamistisia terrori-iskuja. Sekä tehdä asian käsitettyän Suomen maahanmuuttopolitiikkaan sellaisia muutoksia, joilla samankaltainen kehitys meidän kotimaassamme kävisi mahdotomaksi?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Uskonkiihkoinen islamisti iski Pariisissa
Strasbourgin tapaus saattoi pelastaa Macronin
Macronin hallitus toimii, vaikka taakka on Suomea pienempi

LÄHDE: OikeaMedia/blogi/Professorin Ajatuksia 18.10.2020