tag vihapuhe

8 artikkelia

Johtaja sanan- ja omantunnonvapaudesta

Eduskuntatutkimuskeskuksen johtaja todella huolestunut sanan- ja omantunnonvapaudesta

Markku Jokisipilä Päivi Räsäsen tapauksesta: ”Yksilön oikeusturvan näkökulmasta hänen kohtelunsa näyttää absurdilta ja jopa törkeältä”

Markku Jokisipilä. Artikkeliin liittyvä kuva
Markku Jokisipilä. Artikkeliin liittyvä kuva

Pääministeri Sanna Marin on saanut valtavasti myönteistä julkisuutta sukupuolensa ja ikänsä takia. Siksi on aivan ällistyttävää, että hän uhriutuu sukupuolensa takia ja turvautuu suosion laskiessa naiskorttiin.

Näin kirjoittaa Iltalehden kolumnisti Sanna Ukkola 20.5.2021 kolumnissaan ”Sanna Marin – sinun naiseutesi ei ole kiinnostavaa, get over it!”.

Sanna Ukkola sanoo, että Marinin ja muiden naispoliitikkojen on ihan turha heilutella naiskorttia ja väittää, että heitä kohdeltaisiin mediassa huonommin kuin miehiä: Ei kohdella!

Itse asiassa heitä kohdellaan huomattavasti paremmin. Naispoliitikkoja kohdellaan nykyään mediassa silkkihansikkain, koska heitä ei yksinkertaisesti uskalleta enää kritisoida – muuten tulee syytöksiä naisvihasta”, Ukkola tulittaa.

Sanna Ukkola kysyy, eikö pääministeri tunne historiaa. Hän muistuttaa, että miespoliitikkoja on ”murjottu paljon raskaammalla moukarilla kuin nykyisiä naispäättäjiä, joiden sanomisia ei saisi hipaista ruohonkorrellakaan”.

Miespoliitikkojen ”murjomisesta” Ukkola käyttää kolumnissaan esimerkkeinä Alexander Stubbia, Jyrki Kataista, Matti Vanhasta, Martti Ahtisaarta ja Sauli Niinistöä, jotka saivat aikanaan valtavasti kuraa niskaansa.

”Sanna Marin on saanut valtavasti nostetta sen takia, että hän ei ole perinteinen keski-ikäinen miespoliitikko vaan nuori nainen. Häntä on hehkutettu maailman medioissa, arvovaltainen Time-lehti julkaisi hänestä kansikuvan nettiuutisessaan, Forbes ja BBC nostivat hänet sadan maailman vaikutusvaltaisimman naisen listalle.

Miehet eivät saa ilmaista kiiltokuvajulkisuutta naistenlehtien kansissa, joita koristaa nykyään lähes säännönmukaisesti yksi viisikon jäsenistä. Nämä poliitikkojutut ovat lähes aina täysin kritiikittömiä puffeja”, Ukkola tykittää.

Ukkola siteeraa myös Ylen Jälkiviisaiden vakiopanelisti Janne Saarikiven taannoisia osuvia lauseita:

”Minusta on ihan selvää, että jos samat päätökset olisi tehnyt tylsän näköinen äijä, niin ei varmasti olisi Timen kannessa.

Antti Rinne ei pääsisi Timen kanteen. Jos katsotaan tätä politiikkaa, mitä Marinin hallitus on tehnyt, niin mulle on hieman arvoitus, että miksi hän on niin suosittu”, Janne Saarikivi totesi 19.2.2021 Ylen Jälkiviisaissa.

”Naiskortilla” ja ”get over it” -viittauksella Ukkola tarkoittaa pääministerin maaliskuista twiittausta, jossa Sanna Marin kommentoi sotilasliitto NATO:n strategisen viestinnän osaamiskeskuksen StratComin selvitystä, jossa väitettiin Suomen naisvetoisen hallituksen saavan verkossa osakseen valtavan määrän naisvihamielistä häirintää.

Tutkimuksessaan Nato analysoi tekoälyn avulla suomalaisten sosiaalisen median viestejä, joissa “hyökättiin” Marinin hallitusta kohtaan.

“Hyökkäykseksi” tutkimuksessa on laskettu esimerkiksi Suomen hallituksen hallintotavan julkinen arvosteleminen.

Marin twiittasi hallituksensa ja itsensä arvostelijoille nokkavasti: ”Osaamaton, kokematon, Sokoksen kassa, tyttö, tyttöhallitus, huulipunanallitus, sukkahousuhallitus, uhkailu, vihapuhe, maalitus. Kyllä, naiset johtavat hallitusta. Get over it.”

Marin kehotti näin kansaa elämään sen tosiasian kanssa, että hallitusta johtavat nyt naiset.

Marinin kannattaisi Sanna Ukkolan mielestä keskittyä asioiden hoitamiseen, ei oman imagonsa jatkuvaan tarkkailuun.

”Pääministeriys ei ole estradi julkisuudessa paistattelemiselle vaan sen pitäisi olla jalusta suomalaisten asioiden hoitamiselle”, Ukkola kiteyttää.

Kysymyksessä oli siis maaliskuussa 2021 julkisuudessa revitelty sotilasliitto NATO:n strategisen viestinnän osaamiskeskuksen StratComin raportti, joka perustuu vuonna 2020 12. maaliskuun ja 27. heinäkuun välisenä aikana kerättyyn Twitter-aineistoon.

Ensimmäisten joukossa tutkimuksesta uutisoi muun muassa Politico-lehden Euroopan ja EU:n asioita käsittelevä versio.

Suomessa Yle hihkui kissan kokoisin kirjaimin, että NATO-raportti kertoo Suomen nykyisen vihervasemmistohallituksen olevan poikkeuksellisen vihakampanjan kohde somessa. NATO StratComin raporttia käsittelevän uutisointinsa tulokulmaksi Yle oli valinnut tarkoituksella naisvihamielisyyden.

”Viittä eniten kohteena ollutta ministeriä – jotka kaikki ovat naisia – vainottiin musertavalla tavalla ja naisvihamielisellä häirinnällä, jolla hyökättiin heidän arvojaan vastaan, halvennettiin heidän päätöksentekotaitojaan ja kyseenalaistettiin heidän kykyjään johtaa”, muisti myös Helsingin Sanomat hehkuttaa raportissa sanottavan.

Raportti oli valmistunut jo marraskuussa 2020, joten julkaisuajankohdan viivästyminen monella kuukaudella ensinnäkin hieman ihmetytti.

Lisäksi merkillistä oli se, että ”vihapuhetutkimus” paljastui mukamas Marinin hallitukselle ”vasta aivan loppumetreillä”.

Huomiota ja hämmennystä herätti myös raportin datatutkijan Rolf Fredheimin tiedotustilaisuudessa julkaisema kalvo, jossa kerrottiin raportin olevan valtioneuvoston kanslian tilaama.

StratcomTalksissa Fredheim kertoi tutkimuspyynnön esittäjäksi pääministerin kanslian.
Esimerkiksi julkisoikeuden dosentti, Itä-Suomen yliopiston yliopistonlehtori Matti Muukkonen ihmetteli raportin alkuperää Twitterissä.

”Ei herranjumala sentään. Siis miten kukaan on edes saanut tällaisen idean?
Valtio tilaa omien kansalaistensa Twitter-tekemisiä suhteessa hallitukseen tarkastelevan tutkimuksen?”

Myös perussuomalaisten puheenjohtaja Jussi Halla-aho kysyi Twitterissä, onko todella niin, että Marinin kanslia on itse tilannut itseään koskevan Nato-tutkimuksen.

Suomen Uutiset oudoksui, mitä ihmettä ulkomainen sotilasliitto tekee hallituksen kutsumana suomalaisessa kansalaiskeskustelussa seulomassa sopivia ja ei-sopivia mielipiteitä.

Avoin Media kiinnitti huomiota Ylen kerrontaan 16.5.2021 julkaistussa artikkelissaan ”NATO StratComin raportin uutisointi avasi mediapelin naiskortilla”:

”Suomen naisministereihin kohdistuvan viha-tviittauksen määrää kuvaillaan [raportissa] suhteettomaksi. Suhteettomalla tarkoitetaan ilmeisesti sitä, että ’suomenkielisen twitterin julkaisuista 7 prosenttia tulkittiin loukkaavaksi tai herjaavaksi’ – josta 7 prosentin määrästä noin puolet oli seksististä laadultaan.

Toisin sanoen: 96,5 % kansalaispalautteesta ei liittynyt mitenkään sukupuoleen. Pääasiallinen ryöpytys on kohdistunut hallituksen toimintaan – erityisesti koronatoimiin, maahanmuuttopolitiikkaan, EU-politiikkaan (kuten elvytyspaketti, joka ei elvytä, ei edes Valtioneuvoston omien laskelmien mukaan) ja sosiaalisesti liberaaliin politiikkaan”, Avoin Media havainnoi.

Avoimen Median mukaan olisi myös syytä arvioida, liittyykö hallituksen ja median valitsema naisvihamielisyys-kulma esimerkiksi Marinin hallituksen lakialoitehankkeisiin:

”Vihapuhe- ja maalituslainsäädännön ohella värkätään lakiesitystä, jolla rikoslakia muutetaan. Lakiin ollaan lisäämässä sukupuolivaikutin rangaistuksen koventamisperusteeksi – naisiin kohdistuva vihapuhe ja muu rikoksiksi tulkittava rangaistaan ankarammin.”

Ei pidä myöskään unohtaa valtioneuvoston omaa julkaisua vuonna 2019 nimeltä ”Viha vallassa: Vihapuheen vaikutukset yhteiskunnalliseen päätöksentekoon”.

NATO-tutkimuksen aineisto on kerätty käyttämällä “hälytyssanojen listaa”, joka on alunperin julkaistu juuri edellä mainitussa valtioneuvoston omassa julkaisusarjassa vuonna 2019. Onko tällainen ylipäätään riippumatonta tutkimusta?

Erikoista väkisinkin on nimittäin se, että NATO keksi käyttää tutkimuksensa pohjana juuri valtioneuvoston omaa julkaisua ja siinä tehtyä “vihapuheen” määrittelyä, kun valtioneuvostolla ei kuitenkaan omien sanojensa mukaan ollut mitään tekemistä Naton tutkimusidean kanssa, vaan aloite olisi tullut Natolta, perussuomalaisten pää-äänenkannattaja Suomen Uutiset huomauttaa.

Raportti ei ole myöskään vertaisarvioitu akateeminen tutkimus, jossa Marinin hallitusta olisi vertailtu esimerkiksi muihin hallituksiin.

Oudolta kuulostaa niin ikään median raporttien mukaan NATO StratComin uskottelema väite siitä, että jatkuva vihapuhe ja alatyylinen palaute ovat uhka Suomen demokratialle.

Suomen Uutiset kritisoikin syystä hallitusta ja mediaa, sillä ne yhdessä syyttävät hallitusta kritisoivia kansalaisia demokratian murentamisesta.

”Tutkimus nimenomaisesti ei löytänyt merkkejä koordinoidusta kampanjasta tai masinoinnista hallitusta kohtaan. Päinvastoin, tutkijoiden mukaan hallitukseen kohdistuva kritiikki näyttäisi olevan aitoa ja tulevan tavallisilta kansalaisilta. Hallituksen osakseen saama kritiikki – josta osa todella on epäasiallista – kohdistui kuitenkin pääasiassa huonoon hallintoon, eikä esimerkiksi
sukupuoliin.

Toisin kuin pääministeri Marinin hallitus tuntuu ajattelevan, perusoikeuksien kuten sananvapauden tehtävänä ei ole suojella hallitusta tai sen epäsuosittuja päätöksiä kansalaisilta, vaan päinvastoin, niiden tehtävänä on suojella kansalaisia huonolta hallinnolta ja vallan väärinkäytöksiltä”, Suomen Uutiset summaa.

Avoin Media pohtii perustellusti: ”Aiotaanko hallituksen toiminnan arvosteleminen tulkita vihapuheeksi ja maalittamiseksi? Siinä tapauksessa kyseessä ei ole naisvihamielisten ilmausten rajoittaminen vaan poliittisten oikeuksien – kuten sanan- ja mielipiteen
vapaus – toteuttamiseen kohdistetut rajoitukset.”

”Aiheelliseksi koetun kansalaispalautteen antamisen leimaaminen naisvihamielisyydeksi uhkaa demokratiaa vielä enemmän”, Avoin Media tarkentaa.

Erittäin huomionarvoinen on myös se näkökulma, minkä Turun yliopiston eduskuntatutkimuksen keskuksen johtaja Markku Jokisipilä tuo esiin Ilkka-Pohjalaisen ”Totuus, armo ja järki” -kolumnissaan 6.5.2021, mutta johon lukuoikeus on vain lehden tilaajalla.

Jokisipilän tekstin voi lukea kokonaisuudessaan Patmosblogin Vieraskynä -palstalla.

Markku Jokisipilän mielestä poliitikkojen ja julkisuuden henkilöiden tulee sietää ankaraakin julkista kritiikkiä, mutta Päivi Räsäsen tapauksessa hän painottaa olevan ”kyse kuitenkin todella paljon rajummasta asiasta kuin anonyymien nettikirjoittajien solvauksista”.

”Yksilön oikeusturvan näkökulmasta hänen kohtelunsa näyttää absurdilta ja jopa törkeältä.
Perustuslakimme takaa Räsäselle sananvapauden sekä oikeuden harjoittaa uskontoa ja ilmaista vakaumuksensa. Hänen yksityiselämänsä, kunniansa, kotirauhansa ja yhdenvertaisuutensa lain edessä sekä oikeutensa henkilökohtaiseen koskemattomuuteen on nekin perustuslaissa turvattu.

On perusteltua kysyä, toteutuvatko nämä periaatteet hänen kohdallaan oikeusvaltiolta vaadittavalla tavalla”, Jokisipilä tähdentää.

Turun yliopiston eduskuntatutkimuksen keskuksen johtaja Markku Jokisipilä on ”todella huolestunut” siitä, mitä Suomessa on tapahtumassa sananvapaudelle ja omantunnon vapaudelle.

”Valtakunnansyyttäjän toiminta vaikuttaa siltä, että jos yksilöä voidaan epäillä vähemmistöryhmän loukkaamisesta, hänen omilla yksilöllisillä ihmisoikeuksillaan voidaan pyyhkiä lattiaa.”

Jokisipilä ottaa voimakkaasti kantaa kristillisdemokraattien kansanedustaja Päivi Räsäseen kohdistuvaan ajojahtiin valtakunnansyyttäjän nostettua häntä vastaan syytteen kolmesta kiihottamisesta kansanryhmää vastaan.

Jokisipilä kritisoi niin ikään mediaa epäjohdonmukaisuudesta, kun se älähtää hallituksen naispoliitikkoihin kohdistuvasta kritiikistä, mutta samaan aikaan hyökkää raivokkaasti Päivi Räsäsen kimppuun.

”Hiljattain uutisoitiin selvityksestä, jonka mukaan hallituksemme naispoliitikoihin kohdistuu verkossa valtava vihakampanja, jossa kyseenalaistetaan heidän arvonsa ja päätöksentekokykynsä.

Joku raja se pitää hallituksen kritisoinnissakin olla, opastivat kansalaisia asiaan tarttuneet kolumnistit ja pääkirjoitustoimittajat. Kukaan heistä ei ole kuitenkaan ilmaissut huoltaan siitä ajojahdista, joka kohdistuu kristillisdemokraattien kansanedustaja Päivi Räsäseen”, Jokisipilä nuhtelee ja vertaa Päivi Räsäseen suunnattua noitavainoa maaliskuussa julkistettuun NATO StratComin raporttiin, jonka vanavedessä valtamedia alkoi inttää Suomen hallituksen kaikkiin viiden hallituspuolueen naispuheenjohtajiin kohdistuvan ”jatkuvaa vihakampanjaa sosiaalisessa mediassa”.

Jokisipilä korostaa, että media on vuositolkulla julkisesti ruotinut Räsäsen henkilökohtaisten uskonnollisten näkemysten oikeutusta ja hyväksyttävyyttä.

”Valtakunnan päälehti ilmoitti tuoreessa pääkirjoituksessaan Räsäsen puheiden yksiselitteisesti olevan moraalisesti loukkaavia ja ’syvästi vastenmielisiä’. Lehti katsoi Räsäsen ’pyyhkivän jalkansa’ kristittyjen enemmistön arvoihin hyötyäkseen poliittisesti ja vihjasi hänen yllyttävän väkivaltaan.

Näin rankka yksittäisen henkilön uskonnolliseen vakaumukseen kohdistuva mustamaalaaminen pääkirjoitustasolla on täysin poikkeuksellista”, Turun yliopiston eduskuntatutkimuksen keskuksen johtaja Markku Jokisipilä hämmästelee.

Jokisipilä viittaa tällä 30.4.2021 julkaistuun Helsingin Sanomien pääkirjoitukseen ”Päivi Räsänen loukkaa homoja mutta myös monia kristittyjä”.

Saman on pistänyt merkille myös Jyväskylän yliopiston kasvatustieteen professori Tapio Puolimatka, joka näkee kyseisen HS:n pääkirjoituksen olevan ”johdonmukaista jatketta lehden linjalle”.

20.5.2021 blogissaan ”Päivi Räsänen mustamaalauskampanjan kohteena” Tapio Puolimatka aivan oikein nostaa esiin sen, että ”HS on vuosien aikana julkaissut useita artikkeleita, joissa Päivi Räsäsen näkemyksiä on esitetty harhaanjohtavassa valossa”.

Puolimatka tarkastelee HS:n 20.11.2019 toimittaja Paavo Teittisen, 1.12.2019 toimittaja Maria Mannerin ja 20.5.2021 toimittaja Mikko Gustafssonin kirjoittamia Räsäsen näkemyksiä vääristeleviä ja mustamaalaavia artikkeleja.

Helsingin Sanomat julkaisi 20.11.2019 sananvapautta ja Räsäsen pamflettia käsittelevän jutun, jota varten Räsänen oli yrittänyt saada vastineensa julkaistavaksi ja kertoi muokanneensa sitä kahteen kertaan ottaakseen huomioon toimituksen huomautukset.

”Mielestäni olisi kohtuullista, että saisin ’sananvapauden’ nimissä selventää, mitä olen tarkoittanut. Tänään päätoimittaja ilmoitti, että kohdallani asia on loppuun käsitelty. Vastinettani ei julkaista. – – Samalla kysyn, onko Helsingin Sanomat todella sananvapauden takana?” Päivi Räsänen kirjoitti Facebook-päivityksessään 25.11.2019 kritisoidessaan Helsingin Sanomien toimintaa.

Tapio Puolimatka alleviivaa, että vaikka toimittaja Teittisen harhaanjohtava väite osittain korjattiinkin lehden nettiversiossa, korjaus tavoittaa vain pienen osan niistä ihmisistä, jotka ovat lukeneet alkuperäisen jutun koteihin menneessä painetussa lehdessä.

”Lehti kieltäytyi julkaisemasta Päivi Räsäsen vastineita. Näin Helsingin Sanomat on istuttanut lukijoidensa mieliin mielikuvan Räsäsestä väkivaltaan yllyttävänä ääri-ihmisenä ja paatuneena fanaatikkona, joka on uhka seksuaalivähemmistöjen turvallisuudelle”, Puolimatka toteaa.

Hän myös ruotii Kirkko ja kaupunki -lehden avointa kirjettä Päivi Räsäselle 19.6.2019, jossa lehden päätoimittajan Jaakko Heinimäen ”voisi olettaa” Tapio Puolimatkan mukaan ”teologisen koulutuksensa pohjalta pystyvän tulkitsemaan Paavalin ajatuksiin tukeutuvaa Räsästä asianmukaisesti”.

Kuitenkin Heinimäki kirjoittaa pirullisesti: ”Toivottavasti olen ymmärtänyt väärin, kun minulle on syntynyt sellainen käsitys, että samalla, kun te elämän pyhyyteen vedoten vastustatte aborttia, te kannatatte kuolemantuomiota homoille.”

Tapio Puolimatka katsoo Heinimäen kirjoituksen heijastelevan kirkon liberaalisiiven ongelmaa:
”Teologisesta koulutuksesta huolimatta itse Raamatun tuntemus on heikkoa”, Puolimatka huomauttaa.

Puolimatka arvioi Helsingin Sanomien toteuttaman mustamaalaamiskampanjan voivan johtaa siihen, että Räsänen menee oikeuteen jo valmiiksi yleisön mielissä leimattuna henkilöksi, joka yllyttää tappamaan homoseksuaaleja Pride-kulkueissa.

”Jos tämä valheisiin ja vääristelyyn perustuva kampanja viedään tuomioon asti, seurauksena on sananvapauden kaventuminen julkisessa keskustelussa”, Puolimatka varoittaa.

”Onko nykyilmapiirissämme enää tilaa järjenkäytölle, suhteellisuudentajulle ja erilaisten näkemysten sietämiselle?” Turun yliopiston eduskuntatutkimuksen keskuksen johtaja Markku Jokisipilä puolestaan täysin aiheellisesti peräänkuuluttaa.

LÄHDE: OikeaMedia/Tytti Salenius 29.05.2021

Tosiasiat eivät ole vihapuhetta

Vihapuhe on viime aikoina ollut paljon esillä

Näin on ollut erityisesti silloin kun on puhuttu humanitaarisesta maahanmuutosta ja kaltaisistani anonyymeistä nettipersoonista. Aivan äskettäisenä esimerkkinä sisäministeri Kai Mykkänen (kok) halusi tehdä anonyymin nettikirjoittelun ainakin osittain laittomaksi vihapuheen takia.

Vihapuheeseen liittyen julkaisi Yleisradio eilen mielenkiintoisen jutun, jonka mukaan siinä ei ole suinkaan mitään uutta tai internetiin liittyvää, vaan kyseessä on satoja ellei tuhansia vuosia vanha tapa demonisoida eri mieltä olevia.

Jutussa oli haastateltu tutkijatohtori Reima Välimäkeä, jonka mukaan ”vihapuheessa näkyvät ennakkoluulot siitä, että vieras tai vihollinen on esimerkiksi yleisesti moraaliton, epähygieeninen, seksuaalisesti yliaktiivinen tai käyttäytyy eläimellisesti”.

Välimäki on toiminut hankkeessa, jonka ”tavoitteena on ollut auttaa ihmisiä ymmärtämään, että vieraan pelko ja vihapuhe eivät välttämättä kumpua oikeista ongelmista. Jos tämä ymmärretään, pystytään toivottavasti lieventämään keskustelukulttuuria”.

Välimäen näkemyksen mukaan ”on jännittävää, miten puhe toistuu vuosisadasta toiseen samankaltaisena. Maahanmuuttajia vastaan hyökkäävä ei tietenkään kaiva keskiajan polemiikkeja, mutta silti puheessa levitetään vuosisadasta toiseen juorua, että ´ne tulevat tänne ja raiskaavat naiset´.”

Ylen juttu päätyy esimerkkiin esimodernilta ajalta. Tuolloin ”yksikään hallitsija ei toivonut sellaista tilannetta, että hänellä olisi valtakunnassa kristittyjä, juutalaisia ja muslimeja. Mutta kun hallitsija joutui sen tilanteen eteen eikä voinut kaikkia häätää pois tai tappaa, epätoivottua tilannetta vain siedettiin.”

Edelleen Yle opastaa lukijaansa Välimäen sanoin: ”vaikka tilanne yhteiskunnassa ei vastaisikaan omaa ihannetta, pyritään mieluummin elämään sovussa ja ylläpitämään yhteiskuntarauhaa kuin tavoitellaan omaa, kuviteltua ihannetta”.
 

Vihervasemmiston valta oikeuslaitoksessa tuo epävarmuutta (väliotsikko taakkatoimitus)


En ole varma, mitä Yle, Välimäki tai edes oikeuslaitos pitää vihapuheena. Eli onko näiden tahojen mielestä esimerkiksi tämä blogi sellaista. Omasta mielestäni ei ole, eikä tätä ole ainakaan tarkoitettu sellaiseksi. Ajattelin kuitenkin kommentoida muutamia Ylen jutun väitteitä.

Otan ensimmäiseksi Välimäen näkemyksen, jonka mukaan ”vihapuheessa näkyvät ennakkoluulot siitä, että vieras tai vihollinen on esimerkiksi yleisesti moraaliton, epähygieeninen, seksuaalisesti yliaktiivinen tai käyttäytyy eläimellisesti”.

Tuollainen teksti on tietenkin vihapuhetta, mikäli se ei perustu tosiasioihin. Toisaalta on niin, että keskustelussa täytyy olla oikeus puhua edellä kuvatuista vastenmielisistä asioista, mikäli vieraan tai vihollisen todellinen käytös vastaa mainittuja adjektiiveja. Väitteet on myös helppo ampua alas, mikäli käytettävissä on ne kumoavaa tutkimustietoa. Tämä siis yleisellä tasolla.

Välimäen toinen esimerkki – ”ne tulevat tänne ja raiskaavat naiset” – onkin sitten ilmiselvästi humanitaariseen maahanmuuttoon liittyvää. Väite on tietenkin karkea, mutta valitettavasti monen tulijaryhmän kohdalla helposti oikeaksi todistettavissa, kuten kaikki hyvin muistamme ja tiedämme.

Toisin sanoen Välimäen vuosisatoja vanhaksi mainitsema väite pitää tänä päivänä paikkansa ainakin Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan maista tulijoiden kohdalla, vaikka se ei joskus aiemmin olisi ehkä joidenkin muiden ryhmien osalta pitänytkään. Siten nykyajan kansainvaelluksen myötä Eurooppaan saapuvien osalta raiskausriskistä puhuminen ei ole millään muotoa vihapuhetta; ei vaikka ylivoimaisesti suurin osa tulijoista ei raiskaakaan. Mainittujen ihmisryhmien joukossa vain on niin paljon raiskaamiseen taipuvaisia, että ihmisryhmänä heidän saapumisensa suurina määrinä on lisännyt merkittävästi länsimaisten naisten joutumista seksuaalirikosten kohteeksi.

Ylen kommentit

Kolmas kommenttini koskee Ylen jutun päättäviä kommentteja, joissa yritetään sanoa, että aiemmin hallitsijat yrittivät sietää erilaisuutta ja siihen pitäisi pyrkiä myös nyt. Tämä on pakko allekirjoittaa siinä tilanteessa kun monikulttuuri on jo tullut – vaikka myös silloin olisi eduksi pyrkiä harmonisoimaan yhteiskunnassa hyväksytty käyttäytymiskoodisto.

Onneksi ainakaan Suomen kohdalla ei olla vielä siinä tilanteessa, että olisimme peruuttamattomasti monikulttuurisen yhteiskunnan aiheuttamassa ongelmaviidakossa. Ja juuri sellaisen välttämiseksi olen kirjoittanut paljon ja kriittisesti humanitaarisesta maahanmuutosta.

Eli koska meillä on vielä mahdollista säilyttää suhteellisen yhtenäisesti toimiva yhteiskunta sen sijaan, että suistuisimme Ruotsin, Ranskan, Belgian, Hollannin tai Iso-Britannian kaltaiseen monikulttuuriseen kaaokseen, olen pyrkinyt ohjaamaan päättäjiä ja heidät valitsevia kansalaisia toimimaan sen puolesta, ettei humanitaarisen maahanmuuton volyymi kasva liian suureksi. Vaan pysyy sellaisissa rajoissa, joka mahdollistaa tulijoiden integroimisen suomalaiseen yhteiskuntaan samoilla pelisäännöillä joita me kanta-asukkaatkin noudatamme.

Juuri tällä hetkellä se tarkoittaa pidättäytymistä ottamasta lainkaan uusia humanitaarisia maahanmuuttajia, koska entistenkin integroimisprosessi on pahasti kesken. Joskus tulevaisuudessa se tarkoittaa nyt saatavan kokemuksen perusteella harkittua tulijamäärää ja tehokasta integrointia meidän yhteiskuntaamme.

Uskon, että tämä sama ajatus on johtotähtenä myös suurimmalla osalla niistä anonyymeistä tai nimellään toimivista kirjoittajista ja poliittisista toimijoista, jotka tunnetaan maahanmuuttokriittisinä. Sen sijaan minun on vaikea ymmärtää niitä kirjoittajia ja poliittisia toimijoita, jotka eivät pysty tekemään loogista johtopäätöstä siitä, mitä näkevät tapahtuvan siellä, missä Lähi-idästä tai Afrikasta tulleiden humanitaaristen maahanmuuttajien määrät ovat merkittävästi suuremmat.

Tarkoitan siis – rautalangasta vääntämällä –  tulijoiden huonoa kykyä osallistua työelämään, yhteiskunnasta erillään olevia maahanmuuttajajengien hallitsemia alueita, väkivalta- ja seksuaalirikoksia, jättimäisiä raiskausrinkejä sekä terrorismia. Kaikissa näissä ilmiöissä ovat takana liian suuret maahanmuuttajaryhmät, jotka eivät ole kokonsa takia omaksuneet uuden kotimaansa lainsäädäntöä tai jopa toimivat tarkoituksella niitä vastaan. Ja ovat samalla muodostuneet valtavaksi taloudelliseksi taakaksi uusissa kotimaissaan.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

LÄHDE: OikeaMedia/blogi/Professorin ajatuksia 01.10.2018

Miksi vasemmiston vihapuhe sallitaan?

Vain kuolleet kalat kelluvat – Miksi vasemmiston vihapuhe sallitaan?

Tasavallan presidentti tuli osuneeksi uudenvuodenpuheessaan oikeaan sikäli, että vihamielinen esiintyminen on ongelma sekä journalismissa että kansalaispuheenvuoroissa. Oireellisia ovat totta kai keskustelun polarisoituminen ja tahallinen väärinymmärtäminen.

Keljua tuossa kannanotossa oli kuitenkin kanuunojen kääntäminen jälleen kerran perussuomalaisia ja etenkin puolueemme puheenjohtajaa kohti.

Kun Jussi Halla-aho vaivautui vastaamaan Niinistön esittämään arvioon lomiensa keskellä, Uuden Suomen päätoimittaja kiirehti arvioimaan asiaa niin, että nyt oli ”Sauli Niinistön vuoro joutua Jussi Halla-ahon hampaisiin”. Todellisuudessahan asiat ovat aivan päinvastoin kuin Markku Huusko näki.

Asian voi sanoa niin päin, että Halla-ahon oli vuoro joutua tällä kertaa Sauli Niinistön hampaisiin. On erikoista, miten yksi henkilö voi tuolla tavalla innostaa mediaa ja valtavirtapoliitikkoja hurjiin yleistyksiin ja vihaisiin tunteenpurkauksiin. Kyseessä lienee maalitus ja hyökkäys kansakuntamme itsepuolustukseksi noussutta symbolihahmoa kohtaan.

Valmisteilla olevassa mediatutkimuksessani olen kiinnittänyt huomiota siihen, että keskustelujen kärjistyminen on pelkkä pintailmiö. Se ei ole itse itsensä syy vaan seuraus yhteiskuntamme perusrakenteeseen syntyneestä väestöllisestä halkeamasta.

Ennen laajamittaista maahanmuuttoa ei tällaista ongelmaa Suomessa ollut. Haitallinen ja kansakuntaamme repivä maahanmuutto on se juurisyy, joka on johtanut arvo-, etu- ja kulttuuriristiriitoihin. Ne puolestaan havaitaan ilmiötasolla keskustelukulttuurin muutoksena sekä vihervasemmistolaisen ja huvitteluliberaalin politiikan legitimaatiokriisinä. Oikeusperustuksen mureneminen koetetaan sitten peittää harhaanjohtavalla journalismilla ja kahlitsemalla sananvapautta koko EU:n voimin.


Hapansilakat pohja ylöspäin

Diskurssissa on toki korjaamisen varaa. Mutta kieroa on, että poliittisen vasemmiston sallitaan haukkua ja solvata perussuomalaisia sosiaalisessa mediassa ja Internetin puheenvuoropalstoilla, ja perussuomalaisten parlamentaarista toimintaa koetetaan kompromettoida perättömillä moitteilla sekä mihinkään perustumattomilla ilmiannoilla.

Internetiin perustetaan jatkuvasti erilaisia vihapuhefoorumeja, kuten nyt tuo Silakkaliikkeeksi itseään kutsuva yhteenliittymä, joka on suunnattu ennennäkemättömän suorasukaisesti nimenomaan Perussuomalaista puoluetta vastaan.

Näyttöä Silakkaliikkeen radikaalista äärivasemmistolaisuudesta ja hyökkäävyydestä voi saada perehtymällä esimerkiksi tähän blogikirjoitukseen koottuun materiaaliin, joka paljastaa liikkeen perustajan, Feministipuoluetta edustavan Johannes Kosken, ajatusmaailmaa kaikessa karuudessaan.

Pahinta on, että liikkeen piiriin erehtyneet luulevat tekevänsä jotakin hyvää, vaikka tosiasiassa he ainoastaan vahingoittavat suomalaista yhteiskuntaa ja haavoittavat sitä entisestäänkin – maahanmuuton aikaansaaman eripuran lisäksi.

Liikkeen juuret ovat tietenkin seuduilla, jotka ovat eniten kärsineet lähi-itäläisten ja afrikkalaisten invaasiosta Eurooppaan: esimerkiksi Italian Sardiiniliikkeessä, jonka piirissä muutamat kansallista etua ymmärtämättömät tahot hyökkäilevät nyt maan suurinta puoluetta, oikeistorealistista Legaa, vastaan.

Pelkkään reaktiivisuuteen ja heppatyttömäiseen ”tykkäämiseen” tai ”ei-tykkäämiseen” perustuva Silakkaliike väittää ”vastustavansa rasismia”, mutta tosiasiassa se vastustaa vain vääränlaisina pitämiään ihmisiä ja mielipiteitä, jotka sitä paitsi kuuluvat yleensä suomalaisille ihmisille. Silakoiden toiminta perustuu sinänsä ala-arvoiseen blokkaamiseen, feidaamiseen, dumppaamiseen, ignorointiin, deletointiin ja ghostaamiseen sekä nilkkimäiseen ilmiantamiseen, joka muistuttaa Neuvostoliitosta.

Sensuuri on perinteisesti totalitarismien tunnusmerkki, ja hullunkurisinta onkin, että kyseiset liikkeet syövät sananvapautta ”humanismin” nimissä ja itse tekaisemiinsa ”yhteisönormeihin” vedoten. Vasemmistolle ominainen ihmisten ja heidän mielipiteidensä tuhoaminen on pohjimmiltaan toisten ihmisten mitätöimistä ja olemattomaksi tekemistä, mikä ei poikkea aidosta fasismista eikä reaalisosialismista.

Kun tuo porukka helmikuun ensimmäisenä päivänä kokoontuu Senaatintorille viettämään talvista kevätkarnevaaliaan, se tulee vain vastustaneeksi rähjäiselle anarkismilleen tyypillistä kaljakorien kilinää – ellei sitten ole niin, että toriltakin ehtii vielä olutbaariin. Tapaukseen sopisi yhdistää myös ilmastonsuojelu vaikkapa lopettamalla holtiton röökinpoltto, joka sivumennen sanottuna on rikos konservatiivisen Ison-Britannian julkisilla paikoilla.


Media ja ”tiede” silittävät uustaistolaisten päätä

Silakkaliikkeen porukka ei luultavasti osallistuisi ihmiskunnan yhteiseen juhlintaan edes siinä tapauksessa, että ihmiset onnistuisivat matkustamaan jälleen Kuuhun, mikäli tehtävästä suoriutuneet olisivat ”natseja”.

Silakkaliikkeen kaltaisia yhteenliittymiä on toki nähty ennenkin, muiden muassa Takku.net ja Varisverkosto. Sen sijaan uutta Silakkaliikkeessä on, että sen piirissä kerätään joukkoliikettä käymään taistelua lähinnä yhtä parlamentaarista puoluetta, kansallismielisyyttä ja siihen liittyviä arvoja vastaan.

Liikkeen piirissä käytetyt käsitteet, kuten ’joukkoistaminen’, kertovat vasemmistolaisesta ideologiasta: yksilöllinen ajattelu halutaan kieltää, ja tilalle tarjotaan joukkovoimaa sekä klusteroitumista tuulesta turvoksissa olevan ideologian taakse.

Keskustelun lisäksi myös asennoitumisessa on parantamisen varaa. Kiintoisaa onkin, miksi keihään kärjet suunnataan kansallista etuamme edistämään ilmoittautuneita vastaan, mutta vasemmistolaiset vihapuhujat saavat mielihyvin pitää asemansa Internetin keskustelufoorumeilla ja tietenkin myös valtamedian toimituksissa.

Kokoomuslaisiakaan ei liioin vastusteta, minkä paljastaa liikkeen erään aktivistin kömpelö ja vuolassanainen selittely – ainoastaan perussuomalaisten jynssääminen pois poliittisesta todellisuudesta näyttää riittävän.

Erään kirjoittajan teksti nimeltään ”Vuosi 2019: Kun fasismi marssi paraatiovista eduskuntaan”, jossa hän rinnasti Perussuomalaiset ja Kristillisdemokraatit fasisteihin, sai kernaasti olla Uuden Suomen Puheenvuorossa, kun taas erään toisen kirjoitus, jossa hän täysin perustellusti arvosteli moista leimaamista, hävitettiin ylläpidon toimesta kiireesti pois – sillä seurauksella, että kirjoittaja omatoimisesti perääntyy.

Hän oli etevästi osoittanut, mihin yhteiskunnassa ajaudutaan, jos ensin maalitetaan puolet kansasta ”fasisteiksi” tai ”äärioikeistolaisiksi” ja sitten perustetaan kiilusilmäisiä fanaatikkoliikkeitä sitä kaikkea vastustamaan (kirjoituksensa kannattaa lukea täältä ja täältä).

Voidaan myös kysyä, miksi vasemmistolaisia yliopistotoimijoita laulatetaan valtamediassa aiheen ”asiantuntijoina”, vaikka he oikeasti ovat pelkkiä vasemmiston etäispäätteitä yliopistoissa. Miksi heitä pidetään ilman ansioita leivissä myös yliopistoissa?

Esimerkkeinä olkoon nyt vaikka Emilia Palonen, joka on äärivasemmistolaisen sirpalepuolueen aktivisti ja Tiedonantaja-lehden apulainen, mutta jota Helsingin Sanomat käytti Silakkaliikettä koskevassa jutussa ikään kuin hän olisi jonkinlainen politiikan tutkimuksen korkein asiantuntija, oikeuden jumalatar ja todellinen tietoviisauden primadonna.

Valinta osoittaa, että Helsingin Sanomat ei poikkea puolueellisuudessaan mitenkään Yleisradiosta, Kansan Uutisista eikä Demokraatista, joiden piirissä Palonen on haukkunut Perussuomalaisia estottomasti, antanut virheellisen ja vääristelevän kuvan siitä, mitä on populismi, ja kehottanut kokoamaan rivejä ”vasemmistopopulistisen” liikehdinnän perustamiseksi, ikään kuin valtamedian tapa levittää disinformaatiota ei olisi sinänsä jo tarpeeksi vasemmistopopulistista. (Populismin määritelmästä voi tieteelliseen asiantuntemukseen perustuvaa tietoa lukea täältä.)

Vasemmistopopulistinen valtamedia ja yhteiskuntatieteilijöiden retiisinpunainen parvi silittävät kavallusten ja ilmiantojen kulttuuria aseenaan käyttävien anarkistien päätä, sillä sosialismin pioneerit ja sissit tekevät likaisen työn toimittajien ja ammatikseen viisaiden akateemisten pullasorsien puolesta. Heidän tuekseen menee sisäministerien käskystä myös politisoitunut vihapuhepoliisi, ja Twitter sekä Facebook antavat oman käden oikeudella ennakkosensuuria harjoittavien jatkaa mielivaltaansa samalla, kun Perussuomalaisten viestintää sensuroidaan röyhkeästi ja häikäilemättömillä uhkauksilla varustaen.


Sananvapauden estämisestä pitäisi rangaista ankarasti

Paha kallistuma ei vaivaa vain tiedon välitystä ja keskustelukulttuuria vaan myös tiedon muodostusta. Kallistuma pitäisi oikaista säätämällä perustuslaillista sananvapautta täsmentävä ja selkeyttävä laki kansalaisten viestinnällisistä oikeuksista. Ehdotin sitä jo vaalikirjassani Kuinka Suomi korjataan? (2019, s. 124).

Keskustelu on käyty perin pohjin väärästä asiasta, kun on antauduttu pohtimaan, keitä tai miten sananvapauden käyttämisestä ja ääneen ajattelemisesta pitäisi rangaista. Keskustelu pitäisi käydä siitä, keitä ja kuinka paljon pitää rangaista sananvapauden estämisestä.

Keskustelun painopiste on lipsahtanut väärään fokukseen kahdesta syystä: valtamedian harjoittaman sinnikkään propagandatyön tuloksena ja vasemmistolaisten perusoikeusjuristien harjoittaman ihmisoikeusteollisen koreografian seurauksena (aiheesta täällä).

Nähdäkseni medialle tulisi määrätä sakkoa vapaan puheen sensuroimisesta, keskustelun estämisestä ja virheellisen käsityksen luomisesta kansalaisille siitä, millaisia näkemyksiä yhteiskunnassamme esiintyy.

Samaan tapaan myös tieteenharjoittajille tulisi määrätä sakkoa tai – taloudellisten sanktioiden ollessa akateemisen kultapossukerhon jäseniin tehottomia – suorastaan vankeutta puolueellisen agendatutkimuksen esittämisestä tieteenä sekä tieteellisen vapauden rajoittamisesta yliopistojen piirissä ja julkaisutoiminnassa.

Esimerkiksi ”turvallisten tilojen” vaatimista tieteissä tulisi pitää sellaisena sananvapauden ja tieteellisen vapauden rajoittamisena, joka myrkyttää ja tuhoaa tieteen ja filosofian hienoimmat ja klassiset vapausihanteet. Ehkäpä vihervasemmiston politrukkeja ja tendenssitutkijoita pitäisi käydä keräilemässä poliisiautoon sekä viedä vilkut välkkyen tutkintavankeuteen silläkin uhalla, että yhteiskuntatieteiden laitoksille ei jäisi päivystystä lainkaan. Niinhän on tehty myös eräille vaihtoehtoisen median edustajille.

On totta kai mukavaa, että Perussuomalaisten toiminta on huomattu. Todellinen valta, voima ja viisaus ovat yhteiskunnassa aina niillä, joita sensuroidaan ja haukutaan eniten – tai keistä halutaan kuuluvimmin vaieta.

LÄHDE: OikeaMedia/Blogi: Jukka Hankamäki 07.01.2020

Jukka Hankamäki
FT, VTT, filosofi, tutkija Suomen Perustassa.

Vihapuhe-käsite on poliittinen ase

Vihapuhehysteria on uhka kansalaisten uskonnon- ja sananvapaudelle.

LÄHDE: Patmos blogi/Juha Ahvio 30.10.2019

[ Juha Ahvio on teologian tohtori, dosentti ja Patmos Lähetyssäätiön tutkimusjohtaja ]

Kuva: tiede.fi Kuvan lisännyt Taakkatoimitus

On jälleen korkea aika tarkastella sitä, mistä nykyään yhä enenevässä määrin käytetyssä vihapuheen käsitteessä on todellisuudessa kyse. Tämä on erityisen ajankohtaista, siitäkin syystä, että juuri nyt on meneillään monessakin mielessä suomalaisittain merkittävä kiihotus kansanryhmää vastaan -tutkinta kansanedustajia Päivi Räsänen ja Juha Mäenpää vastaan.

Varsinkin Päivi Räsäsen tapaus on merkittävyydeltään huomattava, kuten Suomen Uutisten otsikko 28.10.2019 osoittaa: ”Päivi Räsänen poliisikuulusteluun – kyse siitä, onko Raamatun siteeraaminen todellakin laitonta”. Artikkelin mukaan Räsänen itse toteaa tilanteensa tämänhetkisestä vaiheesta varsin aiheellisesti näin:

”Olen hämmästynyt siitä, että tutkintaa edelleen jatketaan tapauksessani, jossa on kysymys syvästi uskonnon- ja sananvapaudesta. En katso syyllistyneeni rikokseen ottaessani kantaa Raamatun pohjalta Suomen evankelisluterilaisen kirkon toimintaan, Räsänen kirjoittaa Facebookissa.”

Artikkelissa todetaan, että ”Mikäli rikossyytös menestyisi, olisi sillä Räsäsen mukaan merkittäviä seurauksia”. On juuri siten, kuten Räsänen itse artikkelissa katsoo:

”Mikäli Raamatussa esitettyjen näkemysten katsottaisiin täyttävän kiihottamisrikoksen tunnusmerkistön, myös Raamatun levittäminen tai saatavilla pitäminen tulisi johdonmukaisesti rangaistavaksi. Huomautan myös, että eduskunta on yksimielisesti hyväksynyt kirkkolain, jonka mukaan kirkko tunnustaa Raamattuun perustuvaa kristillistä uskoa. Eduskunta ei siis ainoastaan ole sallinut kirkon noudattaa Raamattua sen toiminnassa ja opissa vaan suorastaan kirkkolailla säätänyt, että näin tulee toimia.”

Jos Räsäsen tapauksessa sovelletaan niin sanottua kiihotuspykälää viharikos- ja vihapuhekäsitteellä terästettynä ja tämän käsitteen mukaisesti tulkittuna, ovat seuraukset todellakin erittäin dramaattisia ja laaja-alaisia.

Olen taustoittanut viharikos- ja vihapuhe-käsitettä kirjassani Sananvapaus uhattuna Suomessa (Kuva ja Sana, toinen painos, 2019), mutta nyt olemme myös saaneet tuoretta ja arvovaltaista määritelmällistä valoa tähän kysymykseen valtioneuvoston eli Suomen nykyisen hallituksen suunnalta.

Kansanedustaja Mauri Peltokangas jätti syyskuussa oleellisen tärkeän kirjallisen kysymyksen hallitukselle siitä, mitä vihapuheen käsitteellä tosiasiallisesti tarkoitetaan ja kuka sen sisällön määrittää. Suomen Uutisten 24.10.2019 artikkelin ingressin mukaan:

”Perussuomalaisten kansanedustaja Mauri Peltokangas jätti syyskuun lopussa kirjallisen kysymyksen, jossa hän penäsi hallitukselta konkreettista vastausta siitä, mitä vihapuhe tarkoittaa ja mikä taho määrittää sen sisällön. Kysymys sisälsi myös epäilyksen siitä, että vihapuhe-tulkintaa tullaan käyttämään kaikenlaisen julkisesti esitetyn yhteiskuntakritiikin kriminalisoimiseen.”

Kansanedustaja Peltokangas sai vastauksen oikeusministeri Anna-Maja Henrikssonilta. Vastaus on valaiseva. Ylle viitatun artikkelin mukaan:

”Vastauksessaan oikeusministeri Anna-Maja Henriksson myöntää, ettei vihapuhe-termiä ole kansallisessa lainsäädännössä edes määritelty, mutta sitä käytetään yleiskielessä kattokäsitteenä viittaamaan viesteihin, jotka sisältävät eri ryhmiä koskevia kielteisiä yleistyksiä, kuten ennakkoluuloja.”

”Vastaus sisälsi myös Euroopan neuvoston vihapuhetta koskevasta suosituksesta osia, joiden mukaan vihapuheella tarkoitetaan sellaista ilmaisua, jolla levitetään, yllytetään, edistetään tai oikeutetaan rotuvihaa, muukalaisvihaa, antisemitismiä tai muunlaista vihaa, joka perustuu suvaitsemattomuuteen, mukaan lukien suvaitsemattomuus, jota ilmaistaan vihamielisenä kansallismielisyytenä ja etnosentrisyytenä sekä syrjintänä ja vihamielisyytenä vähemmistöjä, maahanmuuttajia ja maahanmuuttajataustaisia vastaan. ”

Oikeusministerin vastaus osoittaa osaltaan, että vihapuhe-käsitettä ei ole määritelty Suomen kansallisessa lainsäädännössä. Suomen tämänhetkinen oikeusjärjestelmä ei tunne viharikoksen eikä vihapuheen käsitteitä. Silti näitä käytetään – ”yleiskielisinä kattokäsitteinä” – niin kuin ne olisivat täsmällisiä oikeudellisia käsitteitä! Miksi näin? Koska esimerkiksi Euroopan neuvoston – 1949 perustettu ihmisoikeusjärjestö – linjaukset suosittelevat näiden käsitteiden käyttöä ja niiden mukaan asennoitumista.

Viitatut eurooppalaiset suositukset ovat kuitenkin sisällöltään poliittisideologisesti erittäin asenteellisia ja tarkoitushakuisia. Esimerkiksi radikaalista tasa-arvoideologiasta kumpuavaa ja varsinkin 1900-luvulla erittäin verisesti ja väkivaltaisesti eri puolilla maailmaa sovellettua marxilaista luokkavihaa ei mainita tuomittavan suvaitsemattomana viha-asenteena, mutta sen sijaan kansallismielisyys nähdään suvaitsemattomana viha-asenteena.

Peltokankaan johtopäätös saamastaan vastauksesta on erittäin oikeaan osunut, kuten viitattu artikkeli kansanedustajaa lainaa:

”Oikeusministeri Anna-Maja Henrikssonin vastaus paljasti lopulta myös sen, että Euroopan unionin suositukset menevät Suomen lain yläpuolelle ja vihapuhe-sana on valjastettu vain ja ainoastaan kansallismielisyyden tuhoamiseksi lainsäädännöllisin keinoin.”

Suomalaisten on todellakin, kuten kansanedustaja Olli Immonen on Kalevan kolumnissaan osuvasti todennut, ”perusteltua olla huolissaan oikeusvaltiokehityksestä”.

Vihapuhehysteria on uhka kansalaisten uskonnon- ja sananvapaudelle.

Suomen hallituksen suunnalta olemme saaneet vastauksen viharikoksen ja -puheen olemusta koskevaan kysymykseen myös 4.10.2019 julkaistun selvitystutkimuksen muodossa: Viha vallassa: Vihapuheen vaikutukset yhteiskunnalliseen päätöksentekoon (Valtioneuvoston kanslia, Helsinki 2019). Selvityksen johdannon alaluvussa ”1.1. Mitä vihapuhe on?” sivuilla 10–11 määritellään vihapuhe seuraavasti:

”Vihapuheelle ei ole olemassa yhtä, esimerkiksi laissa annettua, määritelmää. Tässä tutkimuksessa tarkoitamme vihapuheella halventavia, uhkaavia tai leimaavia ilmaisuja, jotka liittyvät joko puheen kohteen henkilökohtaisiin ominaisuuksiin tai joiden taustalla on suvaitsemattomuus. Henkilökohtaisilla ominaisuuksilla tarkoitamme esimerkiksi henkilön ikää, kieltä, vakaumusta, sukupuolta, seksuaalista suuntautumista, etnistä taustaa tai ruumiin toimintakykyä.

Vihapuheen kohteena voi olla myös ryhmä. Silloin puhe leimaa tiettyä ihmisryhmää tai kohdistuu yksilöön sen perusteella, että hänen oletetaan kuuluvan johonkin kansalliseen, rodulliseen, etniseen, uskonnolliseen, seksuaaliseen tai muuhun leimattavaan ryhmään.”

Huomaa jälleen, että vihapuheelle ei ole yhtä täsmällistä laissa annettua määritelmää. Huomaa myös, että hallituksen selvitystutkimuksen määritelmä on yhtä poliittisideologinen ja asenteellinen kuin Euroopan neuvostonkin määritelmä, johon oikeusministeri vetosi eduskunnassa.

Pane merkille sekin, että hallituksen selvitystutkimus on tosiasiallisesti ennen kaikkea huolissaan hegemonisen eliitin sananvapauden säilymisestä, ei niinkään tavallisen kansalaisten vapaan ilmaisuoikeuden säilymisestä! Juuri tästä tulee olla huolissaan, kuten kansanedustajat Peltokangas ja Immonen aivan oikein ovat tuoneet esiin.

Myös kansanedustaja Jani Mäkelä arvostelee aivan oikein ja perustellusti valtioneuvoston eli hallituksen teettämää tutkimusta sen asenteellisuudesta ja ideologisuudesta. Suomen Uutisten 10.10.2019 mukaan Mäkelä kiinnittää huomion varsin keskeiseen ja paljonpuhuvaan seikkaan:

”Suomen laki ei tunne vihapuheen käsitettä. Tutkimuksessa se määriteltiin hyvin vapaamuotoisesti ja laajasti. Seurattaviksi hälytyssanoiksi eli vihapuheeksi on listattu mm. tavanomaisia kirosanoja sekä yleisen elämänkokemuksen perusteella lievästi tai ei ollenkaan loukkaavia ilmaisuja, esimerkiksi ’hyysätä’, ’kukkahattutäti’ tai ’soijapoika’…Määrittelyssä oli havaittavissa asenteellisuutta, esimerkiksi hyvin loukkaavia ilmaisuja ’natsi’, ’fasisti’ tai rasisti’ ei määritelty hälytyssanoiksi.”

Kyse on siis yksinkertaisesti todettuna siitä, että punavihreiden multikultiaktivistien ja muiden vasemmistotoimijoiden käyttämiä herjasanoja ei lainkaan ole määritelty ”hälytyssanoiksi”. Kyse on täysimittaisen orwellilaisesta ja totalitaarisesta kielen ja mielen haltuun otosta.

Vihapuheen käsite on poliittisoikeudellinen käsikassara ja ase.

Kyseessä on vaarallinen ase, joka innoittaa jopa väkivaltamellakointiin, kuten Saksan tuoreet esimerkit karulla tavalla osoittavat. Saksassa voi radikaalivasemmiston taistelu- ja mellakkaväkivaltaorganisaatio ANTIFA, joka toimii Suomessakin, hyökätä täysin estoitta yliopiston luentosaliin ja keskeyttää asianmukaisesti järjestetyn luentotilaisuuden ilman pelkoa seuraamuksista. Tällainen ei lainkaan kuulu oikeusvaltioon. Oikeusvaltio horjuu Saksassakin.

Sananvapaus onkin Saksassa erittäin ahtaalla, kuten ilmenee artikkelista ”Mielipiteenvapaus Saksassa: Vain poliittisesti korrekteja asioita uskalletaan sanoa”. Etenkään maahanmuuttoa ei saa arvostella, eikä saa olla kansallismielinen. Eikä arvokonservatiivi.

Tällaisten poliittisesti korrektien ideologisten asenteiden pakkoistuttamisesta vihapuheen käsitteen käytössä on kyse, yhtä hyvin Saksassa kuin Suomessakin.

Vihapuhe ja lainsäädäntö

Mauri Peltokangas: puhe ”vihapuheesta” on tarkoitettu estämään keskustelu

LÄHDE: OikeaMedia/Jukka Rahkonen 24.10.2019

Oikeusministeri Anna-Maja Henriksson myöntää, ettei vihapuhe-termiä ole kansallisessa lainsäädännössä edes määritelty

Artikkeliin liittyvä kuva

Perussuomalaisten kansanedustaja Mauri Peltokangas jätti syyskuun lopussa kirjallisen kysymyksen, jossa penäsi hallitukselta konkreettista vastausta siitä, mitä vihapuhe tarkoittaa ja mikä taho määrittää sen sisällön. Kysymys sisälsi myös epäilyksen siitä, että vihapuhe-tulkintaa tullaan käyttämään kaikenlaisen julkisesti esitetyn yhteiskuntakritiikin kriminalisoimiseen.

”Kenen mielenterveys kestää jatkuvan omien mielipiteiden ja ajatusten suodattamisen ja niiden tukahduttamisen vain siksi, että jossain päätetty, ettei epämiellyttävistä ja suuttumusta aiheuttavista asioista saa puhua tai tuomiot paukkuu”, Peltokangas kysyy.

Vihapuhe sanaa on viljelty keppihevosena jo vuosia vääränlaisten mielipiteiden vaientamiseksi, vaikka laissa ei edes ole merkintää koko sanasta.

”En voi hyväksyä sitä, kun tuomioita jaetaan uskonrauhan rikkomisesta tai kiihottamisesta kansanryhmää vastaan, niin nämä kaksi rikoslain pykälää automaattisesti kategorioidaan ”vihapuheeksi””, Peltokangas sanoo.

”Tarkoituksena ei ole muu kuin nk. ”hyvepuolueiden” agendan vastaisen kritiikin hiljentäminen ja sananvapauden kaventaminen, kun pelätään, että normaali vuosisatoja suomeakin pystyssä pitänyt isänmaallisuus saa liikaa kannatusta ja näin ollen vanhojen Euroopan Unionin liittovaltiota ajavien puolueiden valta-asema vaarantuu”, Peltokangas jatkaa.

Vastauksessaan oikeusministeri Anna-Maja Henriksson myöntää, ettei vihapuhe-termiä ole kansallisessa lainsäädännössä edes määritelty, mutta sitä käytetään yleiskielessä kattokäsitteenä viittamaan viesteihin, jotka sisältävät eri ryhmiä koskevia kielteisiä yleistyksiä, kuten ennakkoluuloja.

Vastaus sisälsi myös Euroopan neuvoston vihapuhetta koskevasta suosituksesta osia, jonka mukaan vihapuheella tarkoitetaan sellaista ilmaisua, jolla levitetään, yllytetään, edistetään tai oikeutetaan rotuvihaa, muukalaisvihaa, antisemitismiä tai muunlaista vihaa, joka perustuu suvaitsemattomuuteen, mukaan lukien suvaitsemattomuus, jota ilmaistaan vihamielisenä kansallismielisyytenä ja etnosentrisyytenä, syrjintänä ja vihamielisyytenä vähemmistöjä, maahanmuuttajia ja maahanmuuttajataustaisia vastaan.

”Milloin terveestä kansallismielisyydestä on tullut rikos ja miksi meiltä vaaditaan suvaitsevaisuutta mutta meitä kohtaan saa olla suvaitsematon”, Peltokangas ihmettelee.

”Ilman sitä kansallismielisyyttä ja rakkautta omaa maatamme kohtaan koko suomea ei olisi eikä vähemmistöjä jalustalle nostavat monikulttuuriliberaalit hilluisi täällä pätkän vertaa. Siitä pitäisi Putin huolen.”

Peltokankaan mielestä vastaus kiteytti hyvin, miten yhteiskunta on pistetty polvilleen vähemmistöryhmien edessä ja miten esimerkiksi maahanmuuttajat nauttivat lähes diplomaattista koskemattomuutta, eikä kukaan vaadi tai uskalla vaatia heiltä samaa panosta yhteiskunnalle, mitä kantaväestöltä vaaditaan. Tämä juuri aiheuttaa sen vastakkainasettelun ja saa aikaan normaalissa ihmisessä normaalia suuttumusta. Hehän koko lystin maksavat.

Oikeusministeri Anna-Maja Henrikssonin vastaus paljasti lopulta myös sen, että Euroopan Unionin suositukset menevät suomen lain yläpuolelle ja vihapuhe-sana on valjastettu vain ja ainoastaan kansallismielisyyden tuhoamiseksi lainsäädännöllisin keinoin.

 

Ruotsin väestönvaihdosta

Ruotsissa jo lähes 2 miljoonaa ulkomaalaistaustaista – Syyria yleisin lähtömaa

LÄHDE: OikeaMedia/Tytti Salenius 22.10.2019

”Valtava väestörakenteen muutos pyritään hämärtämään – juuri se, jota monet kutsuvat väestönvaihdoksi”

Maahanmuutto Ruotsiin ei näytä olevan hidastumaan päinkään huolimatta niistä laajalle levinneistä seurauksista, joista maa on kärsinyt ottamalla vastaan avosylin suuren määrän maahanmuuttajia.

Artikkeliin liittyvä kuva. Youtube sensuroi ”vihapuheena” Swebbtv:n videon, jossa kerrottiin tärkeitä faktoja

Näin muistuttaa Voice Of Europe, joka uutisoi Maahanmuuttoviraston uusista tilastoista, joiden mukaan Ruotsin hallitus on myöntänyt 89 000 oleskelulupaa vuoden 2019 yhdeksän ensimmäisen kuukauden aikana.

Raportin mukaan myönnetyistä 89 000 oleskeluluvasta yli 13 000 annettiin niin sanotuille turvapaikanhakijoille, joista noin 3 700 oli kiintiöpakolaisia ja yli 2 100 niin kutsuttuja ”vaihtoehtoista suojelua” tarvitsevia maahanmuuttajia.

Myönnettyihin oleskelulupiin sisältyi myös 2 300 korkea-asteen koulutusta koskevan lain nojalla annettua myönteistä oleskelulupapäätöstä.

Ylemmän asteen opetusta koskeva, niin kutsuttu lukiolaki (gymnasielagen) tuli voimaan 1. heinäkuuta 2018, ja se tarkoittaa, että ilman huoltajaa tulleilla alaikäisillä henkilöillä, joiden turvapaikkahakemus on hylätty, on uusi mahdollisuus oleskelulupaan, jos he aloittavat opinnot. Ne, joille on myönnetty oleskelulupa, voivat oleskella Ruotsissa 13 kuukautta ja mahdollisuus saada lisäaikaa, mikäli he jatkavat opiskeluaan lukiotasolla.

Lukionsa läpäisseellä on kuusi kuukautta aikaa löytää työ ja jos henkilö onnistuu siinä, on mahdollista hakea pysyvää oleskelulupaa.

Oikea Media on kertonut huhtikuussa 2018 Ruotsin yhä laittomammasta maahanmuuttopolitiikasta, johon myös tämä uusi Ruotsin hallituksen sosiaalidemokraattien ja ympäristöpuolueen ajama epämääräinen laki ylemmän asteen opetuksen hyödyntämisestä oleskelulupaa haettaessa kiinteästi liittyy.

Ruotsidemokraattien poliittinen neuvonantaja ja sihteeri, Malmön kaupungin koululautakunnan jäsen Nima Gholam Ali Pour tuolloin kyseisestä lakiesityksestä, joka hänen mukaansa osoitti, että sen sijaan että maahanmuuttopolitiikka perustuisi oikeusvaltioperiaatteeseen, hallitus antaa oleskelulupia maahanmuuttajille, jotka eivät Ruotsin lain mukaan ole edes oikeutettuja niihin.

Kun hallituksen jäsenet luovuttivat lakiesityksen lopullisen version, vaatimus siitä että ilman huoltajaa tulleiden nuorten olisi vahvistettava henkilöllisyytensä tai esitettävä todistusaineisto ikänsä varmistamiseksi, oli kokonaan poistettu.

Nima Gholam Ali Pour tunnetaan kirjoistaan ”Siksi monikulttuurisuus on sortoa” ja ”Allah ei määrää Ruotsissa”.

Käytännössä laki Nima Gholam Ali Pourin mukaan merkitsi sitä, että ilman huoltajaa tulevat nuoret, jotka eivät vahvista ikäänsä tai henkilöllisyyttään, voisivat oleskella Ruotsissa, koska he olivat ilmoittaneet aikovansa opiskella lukiossa ”joskus tulevaisuudessa”.

Aftonbladet uutisoi perjantaina, että tuhannet ”ilman huoltajaa tulleet alaikäiset” turvapaikanhakijat, jotka ovat saaneet ”lukiolain” nojalla oleskeluluvan, hakevat nyt jatkoaikaa – joko jatkaakseen opiskelua tai yrittääkseen löytää työtä.

Samaan aikaan kuntien taholta tulee hätähuutoja siitä, että lukiolakiin liittyvä tilanne on saavuttanut ”kestämättömän” tason, joka ei ole enää hyväksyttävä.

Aftonbladetin mukaan tähän mennessä 10 700 ihmistä on hakenut oleskelulupaa 1. heinäkuuta 2018 voimaan tulleen uuden lain perusteella. Hakemuksista on lähes 7 500 hyväksytty, kun taas hieman yli 3 000 on hylätty.

Viime vuosina Ruotsin hallituksen löysä maahanmuuttopolitiikka myös perheenyhdistämistä koskevissa säännöksissä on lisääntynyt merkittävästi Ruotsissa ja se tunnetaan ilmiönä ”ketjumaahanmuutto”.

Vuoden 2019 yhdeksän ensimmäisen kuukauden aikana Ruotsin hallitus on antanut Ruotsissa jo asuvien maahanmuuttajien sukulaisille arviolta 23 000 oleskelulupaa ja jakanut Ruotsiin töihin tulleille maahanmuuttajille toiset 34 000 lupaa.

Vuonna 2018 Ruotsissa myönnettiin 15 400 oleskelulupaa työluvan saaneiden maahanmuuttajien sukulaisille, kun kymmenen vuotta sitten vastaava luku oli vain noin 3 600.

Sveriges Radio huomauttaa, että Maahanmuuttoviraston tilastot osoittavat yhä useampien sukulaisten seuraavan niitä, jotka saavat työluvan Ruotsista.

Maahanmuuttajien sukulaisten osuus on tällä hetkellä 42 prosenttia koko EU:n ulkopuolisista maista tulevasta ”työperäisestä maahanmuutosta”. Kymmenen vuotta sitten sama luku oli vain 17 prosenttia.

Samoin kuin muissa länsimaissa: ne, jotka ovat saaneet työluvan Ruotsissa, voivat tuoda myös lähisukulaisensa asustelemaan Ruotsiin.

Suurin osa Ruotsiin saapuvista maahanmuuttajien sukulaisista tulee Irakista ja Syyriasta.

Jos maahanmuuttajia jatkuvasti virtaa samaan tahtiin, Ruotsin hallituksen myöntämien oleskelulupien määrän odotetaan nousevan noin 120 000:een vuoden loppuun mennessä – mikä olisi yksi korkeimpia lukuja tähän mennessä.

On erityisesti huomattava, että näihin lukuihin sisältyy vain ”ensimmäistä kertaa” annetut päätökset. Tämä siis tarkoittaa, että niihin ei kuulu ne, joilla oli jo väliaikainen oleskelulupa, johon on myönnetty jatkoaikaa. Jos oleskeluluvan voimassaoloajan pidentämistä koskevien lupien määrä lisättäisiin näihin lukuihin, lukumäärä olisi huomattavasti suurempi.

Vuonna 2018 oleskelulupia jaeltiin Ruotsissa kaikkiaan 132 696.

Tässä yhteydessä on oleellista kertoa myös Ruotsin tilastokeskuksen (Statistiska centralbyrån, SCB) äskettäin julkaisemista tilastoista, jotka paljastavat, että noin 19,1 prosenttia Ruotsin väestöstä – lähes 2 000 000 ihmistä – on syntynyt muualla kuin Ruotsissa.

Lähes joka viides Ruotsissa asuva henkilö on siis syntynyt ulkomailla.

Vain kahdessakymmenessä vuodessa – vuosina 2000-2019 – Ruotsissa asuvien ensimmäisen sukupolven maahanmuuttajien määrä on kasvanut lähes kaksinkertaiseksi.

Vuonna 2000 ulkomailla syntyneiden lukumäärä oli 1 003 798 ja osuus 11,3 prosenttia. Vuoden 2018 lopussa henkilöitä oli jo 1 955 569 eli 19,1 prosenttia.

SVT Nyheter intoilee 15. lokakuuta julkaisemassaan uutisessa, että Ruotsissa asuu nyt enemmän ulkomailla syntyneitä ihmisiä ”kuin koskaan aiemmin”.

Vuonna 2018 ensimmäisen sukupolven maahanmuuttajien määrä kasvoi kaiken kaikkiaan 80 000 ihmisellä, vuoden 2018 lopussa ulkomaalaistaustaisten lukumäärä oli lähes 1 960 000. Heistä 982 542 oli miehiä ja 973 027 naisia.

Monien vuosien ajan suurin osa Ruotsiin muuttaneista on tullut naapurimaasta Suomesta, mutta näin ei kuitenkaan ole enää. SVT Nyheter iloitseekin viime vuosina sankoin joukoin Ruotsiin tulleista syyrialaisista, sillä Syyria on nyt Ruotsissa asuvien ulkomaalaistaustaisten yleisin syntymämaa.

Suurimmat nyt Ruotsissa elävät vähemmistöryhmät ovat joko syyrialaisia ​​tai irakilaisia. Iranilaiset ja puolalaiset ovat myös ulkomailla syntyneiden maahanmuuttajaluettelon kärkipäässä.

Elokuussa 2019 Ruotsissa oli Irakissa syntyneitä ensimmäistä kertaa enemmän kuin Suomessa syntyneitä. 31. elokuuta Ruotsissa oli 190 209 Syyriassa, 145 602 Irakissa ja 145 487 Suomessa syntynyttä henkilöä.

Kun tarkastellaan sukupuolijakaumaa ulkomailla syntyneiden välillä, suurin osa maahanmuuttajamiehistä oli syntynyt Afganistanissa, 65 prosenttia ja Syyriassa, 56 prosenttia – kun taas määrällisesti eniten naisia tuli Thaimaasta, 78 prosenttia ja Suomesta 61 prosenttia.

Vähiten ulkomailla syntyneitä on Piteåssa 6,5 ​​prosenttia, Lekebergissä 6,8 prosenttia ja Öckerön kunnassa 7 prosenttia.

Ruotsin pohjoisimmissa läänissä sekä Tukholmassa, Uppsalassa ja Södermanlandin läänissä Suomi on yleisin syntymämaa ulkomailla syntyneille.

Värmlannin läänissä on eniten Norjassa syntyneitä, kaikissa muissa lääneissä yleisin maahanmuuttajien lähtömaa on Syyria.

Tilastojen mukaan ulkomailla syntyneille on mielekkäintä asua nimenomaan suurkaupunkialueilla kuin muualla maassa. Tukholmassa, Göteborgissa ja Malmössä on enemmän ulkomaalaistaustaisia ​​kuin muualla maassa. Ulkomailla syntynyt väestö muodostaakin Tukholmassa 25 prosenttia koko väestöstä. Jopa Malmössä luku on 25 prosenttia, kun taas Göteborgissa se on 21 prosenttia.

”Lähes joka päivä” kuullaan hälytys, kun jossakin päin Ruotsia räjähtää.

Kahden viime vuoden aikana räjähdysten lukumäärä on noussut voimakkaasti pääasiassa Tukholman, Malmön, Göteborgin suurkaupunkialueilla, mutta nyt myös muualla maassa, kertoo kansallisen pommisuojauksen operatiivinen päällikkö Jon Wåhlander.

Ruotsin poliisin pommijoukoilla ei ole koskaan ollut niin paljon töitä kuin tänä vuonna eikä nähtävissä ole mitään merkkejä siitä, että sen työmäärä vähenisi – kiitos muslimimaahanmuuttajien. Torstai-iltana poliisin kansallinen pommisuojausryhmä joutui selvittelemään kolmea räjähdystä pelkästään Tukholman alueella.

Göteborgs-Postenin vast’ikään tekemän kartoituksen mukaan Göteborgissa on lähes 900 rikollisverkostoon sidoksissa olevaa henkilöä.

Göteborgissa on ”erityisen haavoittuviksi alueiksi” määriteltyjä muslimighettoja, kuten Bergsjön ja Hammarkullen, ja pelkästään ​​siellä arvioidaan olevan 400-500 rikollisverkostoon liittyvää henkilöä.

Jotakin muslimien valtaamista suurtaajama-alueista kertoo sekin, että yksistään Tukholmassa 1 500 ihmistä on yhteydessä muslimijengeihin.

Toisaalta moskeijastaan ja sen kaiuttimista kuulutettavista muslimien rukouskutsuista tunnettu Botkyrka Tukholman ulkopuolella on 42,1 prosentillaan kunta, jossa on eniten ulkomaalaistaustaisia. Toista sijaa pitää Haaparanta Norrbottenin läänissä 41,6 prosentilla. Heistä 82 prosenttia on syntynyt Suomessa.

Södertäljessä ulkomailla syntyneiden osuus on kolmanneksi suurin, 40,1 prosenttia.

Södertäljen kunnalla, muiden ruotsalaiskuntien tapaan, on ollut viime vuosina vaikeuksia maahanmuuttajien kotouttamisessa. Niin ikään useista ”homofobia” -tapauksista on raportoitu, kun monet muslimimaahanmuuttajat siirtolaiskriisin aikana ovat osoittaneet islamilaisten lakien mukaista hyvin vihamielistä suhtautumista homoseksuaalisuuteen.

Esimerkiksi vuonna 2017 syyrialaismaahanmuuttajien joukko hyökkäsi homoseksuaalisen maahanmuuttajan kimppuun ja paikalliset virkamiehet kertoivat, että pride-liput olivat toistuvasti olleet tihutyön kohteena ja hävitetty maan tasalle.

Ruotsin poliisi on noteerannut myös useat Södertäljen alueet aikaisemmissa raporteissaan ”haavoittuviksi alueiksi”, joita yleisesti kutsutaan no-go -alueiksi. Ronnan, Genetan ja Linan alueet on lueteltu ”erityisen haavoittuviksi”.

Koska massamaahanmuuton kielteiset vaikutukset ruotsalaiseen yhteiskuntaan käyvät yhä ilmeisemmiksi, yhä useammat ruotsalaisäänestäjät kannattavat maahanmuuttoa rajoittavaa politiikkaa.

Pew Researchin keväällä 2018 tekemän tutkimuksen mukaan yli puolet ruotsalaisista halusi vähentää maahanmuuttoa tai kokonaan lopettaa sen.

Ruotsidemokraattien johtaja Jimmie Åkesson totesi lauantaina pitämässään syyspuheessaan, että maahanmuutto pysyttelee kuitenkin edelleen ”Fredrik Reinfeldtin tasolla” ja kutsui nykypäivän sosiaalidemokratiaa ”yhteiskuntaa hajottavaksi”.

Åkesson lupasi, että ”vuoteen 2022 mennessä suistamme Stefan Löfvenin vallasta” ja muistutti maahanmuuttoa koskevassa poliittisessa keskustelussa tapahtuneesta muutoksesta. Hän alleviivasi, että juuri hänen puolueensa on voittanut väittelyn – muiden puolueiden yrittäessä nyt olla ”tiukimpia” asiaan liittyvissä kysymyksissä.

Åkessonin mukaan on valhetta, että maahanmuutto Ruotsiin olisi vähäistä.

”Olemme melkein sulkeneet rajat, sanotaan, mutta olemme edelleen Fredrik Reinfeldtin tasolla”, hän huomautti.

Perjantaina Ruotsin entinen pääministeri ja Maltillisen kokoomuksen puheenjohtaja Fredrik Reinfeldt oli pitänyt vihaisen puheen Västeråsin maltillisten kokouksessa, jossa hän oli hyökännyt rajusti kansaa, mutta myös Yhdysvaltain presidentti Donald Trumpia vastaan ja ”globalismin nimessä” antanut ymmärtää, ettei ruotsalaisia ​​ole enää edes olemassa. Puheessaan hän oli keskittynyt ensi vuoden Yhdysvaltain vaaleihin, joista hän ilmoitti kirjoittavansa uuden kirjan.

Muutama päivä sitten You Tube kiirehti sensuroimaan yhteiskuntakriittisen Swebbtv -kanavan paljastavan ja hermoja raastavan videoklipin Ruotsin maahanmuutto- ja ”vihapuhe” -tilastoista.

Sosionomi ja toimittaja Gunnar Sandelin oli pitänyt Swebbtv:n syyskonferenssissa puheenvuoron, jossa hän kertoi, kuinka kiihottamisesta kansanryhmää vastaan tehdyt ilmoitukset ovat lisääntyneet hurjasti 1990-luvulta lähtien. Lisäksi hän oli esitellyt yksityiskohtaisesti viimeisimpiä maahanmuuttotilastoja, joita You Tube piti niin arkaluontoisina, että se poisti videon katsottuaan sisällön olevan ”vihamielistä”.

Video on edelleen nähtävissä Vimeossa.

”Tämä on ilkeää kehitystä. Tästä voidaan päätellä, että tämän yhä totalitaarisemman kehityksen takana on massamaahanmuutto”, Gunnar Sandelin sanoo ja korostaa, että poliitikot yrittävät salata törkeän maahanmuuton ja sen seuraukset raportoimalla kiihottamisesta kansanryhmää vastaan.

”Valtava väestörakenteen muutos pyritään hämärtämään – juuri se, jota monet kutsuvat väestönvaihdoksi”, Sandelin huomauttaa.

 

Tuomioistuin poliittisena toimijana?

OikeaMedia/Blogi: Olli Pusa, 13.06.2019

Kuvan lisännyt Taakkatoimitus

Käräjäoikeus on tuominnut espoolaisen kunnallispoliitikon Seppo Huhdan (sin) sakkoihin kiihottamisesta kansanryhmää vastaan. En ole Huhdan juttuja edes lukenut, enkä pohdi hänen sanankäyttöään. Sen sijaan pohdin asiaa tuomioistuimen lausunnoista lukemieni kommenttien pohjalta.

Sitaattien mukaan ” Huhta muun muassa kirjoitti, että muslimit eivät sovi sivistyneisiin maihin ja vaati muslimeja lähtemään Euroopasta”.

En ota kantaa kirjoituksen tyyliseikkoihin vaan asiaan. Olen nimittäin Huhdan kanssa erittäin paljon samaa mieltä, että muslimit eivät sovi länsimaihin ja Eurooppaan. Ilmeisesti käräjäoikeudelta puuttuu asiantuntemusta asiassa, joka on mahdollisesti korvattu poliittisella korrektisuudella.

Islamin määräykset esimerkiksi perhesuhteista, naisten asemasta, oikeudenkäytöstä ym. eivät ole sovitettavissa yhteen länsimaisen yhteiskunnan määräysten kanssa. Esimerkiksi homoseksuaalisuus on lännessä sallittu piirre, mutta islamin määräyksissä se yksiselitteisesti tuomitaan ja homouden rangaistus on viimekädessä kuolema.

Islam ei ole vain uskonto, vaan myös poliittinen järjestelmä. Siinä määrätään varsin yksityiskohtaisesti siitä, miten maallinen elämä pitää järjestää. Jos arvostelee islamia, ei noita kahta piirrettä voi erottaa toisistaan. Nyt oikeus siis alkaa jakaa tuomioita poliittisen järjestelmän arvostelusta? Siinä ei ole enää jäljellä paljoakaan demokratiasta ja sen välttämättömästä edellytyksestä eli sananvapaudesta.

Nuo islamin ja lännen ristiriidat eivät ole sovitettavissa yhteen. Islamin mukaan koraani ei ole mitään profeettojen kirjoituksia vaan jumalan sanelua, muuttamatonta ja ehdottomasti noudatettavaa. Siis jos joku noudattaa islamin määräyksiä, hän joutuu konfliktiin länsimaisen yhteiskunnan kanssa.

Sitten on tietenkin mahdollisuus, että islaminuskoinen ei välitä islamin määräyksistä vaan sopeutuu länsimaiseen elämään. Mutta silloin hän islamin mukaan luopuu uskostaan, joka on luokiteltu pahimmaksi mahdolliseksi teoksi. Rangaistus uskosta luopumisesta on kuolema. Siksi jotkut islamin uskosta lännessä luopuneet kulkevat henkivartioiden saattamana…

Koraani toteaa useassa kohdassa, että muslimin ei pidä ottaa ystäväkseen vääräuskoista. Tämä voi houkutella hänet pois uskosta. Ystävällisesti voi toki käyttäytyä, jos se on edullista ja vääräuskoiselle voi vapaasti valehdellakin. Tämä selittää varmaan osaltaan sitä, että islaminuskoiset poikkeuksellisen voimakkaasti hakeutuvat samoihin lähiöihin lännessä, mistä Ruotsin kriisilähiöt ovat tyypillisiä esimerkkejä. Niissä imaamien on paljon helpompaa vahtia uskossa pysymistä.

Huhdan väite oli siis sitaattien mukaan ” Huhta muun muassa kirjoitti, että muslimit eivät sovi sivistyneisiin maihin ja vaati muslimeja lähtemään Euroopasta”.

Siitä, mikä maa on sivistynyt ja mikä ei, ei liene täsmällistä määritelmää. Oletan Huhdan tässä tarkoittavan Eurooppaa. Islamin olemuksen perusteella se, että he eivät tule sopeutumaan Eurooppaan on ilmeisesti paikkansa pitävä väite. Mitä johtopäätöksiä siitä pitää tehdä, on oma kysymyksensä. Muslimien määrää Euroopassa voidaan säädellä paitsi rajoittamalla uusien tuloa myös poistamalla tarpeettomia oleskelulupia ym. Ne taas ovat mitä suurimmassa määrin poliittisia ja taloudellisia kysymyksiä. Nyt tuomioistuin yrittää väittää, että tuollaisen politiikan julkinen vaatiminen on kiellettyä?

Edelleen: ”Oikeus katsoi, että Huhdan kommentit ovat olleet vahvasti yleistäviä ja omiaan aiheuttamaan suvaitsemattomuutta, halveksuntaa ja vihamielisyyttä muslimeja ja somaleja kohtaan.”

En tunne kommenttien sisältöä, mutta muutama havainto asiasta. On todettuja faktoja, että muslimimaista tulleet turvapaikanhakijat eivät työllisty vaan elävät sosiaaliturvan varassa. Edelleen näissä ryhmissä syyllistytään esimerkiksi raiskauksiin kymmeniä kertoja yleisemmin kuin kantaväestössä. Edelleen suomalaisten oikeustajua loukkaa se, että turvapaikanhakijat lomailevat kotimaissaan, joiden kauhuista he kuulemma hakevat turvapaikkaa Suomesta. Edellisen lapsiasiasianvaltuutetun mukaan somalit lähettivät liian hyvin länteen sopeutuvia lapsia Somaliaan ”uudelleenkasvatettavaksi”.

Kyllä tuollaiset faktat hyvinkin voivat aiheuttaa suvaitsemattomuutta ja halveksuntaakin muslimeja ja somaleja kohtaan. Pitäisikö siis noista faktoista vaieta? Niinhän suomalainen media toimi vuosikausia, kunnes Oulun joukkoraiskaustapahtumat räjäyttivät asiat ihmisten tietoisuuteen.

Kun tätä prosessia pohti, tuli mieleen aikoinaan Jussi Halla-aholle langetettu tuomio kirjoituksista. Erityisesti tietenkin pohdin, mitä asioiden taustalla oikeasti oli. Juttua ajoi silloinen valtionsyyttäjä Illman. Kun korkein oikeus oli antanut tuomionsa, Hufvudstadsbladetissa oli syyttäjä Illmanin haastattelu, siinä hän totesi suunnilleen:

”Det är bra att lagtolkarna nu har fått ett prejudikat. Högsta domstolen har dragit en gräns som anger hur långt den som kritiserar makthavare har rätt att provocera och överdriva” eli

”On hyvä, että laintulkitsijat ovat saaneet aikaan ennakkopäätöksen. Korkein tuomioistuin on vetänyt rajan sille laajuudelle, kuinka pitkälle vallanpitäjiä kritisoivilla on oikeus provosoida ja liioitella”

Mutta nyt törmätään vaikeuksiin. Eikös jutussa pitänyt olla kyse kiihottamisesta kansanryhmää vastaan? Mutta tuon perusteella saa kuvan, että kansanryhmä, jota vastaan kritisointi haluttiin vaientaa onkin vallanpitäjät? Eli vihapuhelainsäädäntö onkin tehty vallanpitäjien politiikan arvostelun vaientamiseksi?

Tuo tuhoaa perusteellisesti oikeuslaitoksen uskottavuutta. Toki Suomessa ennenkin on haluttu tukkia suita vallanpitäjien arvostelulta. Varmaan monet muistavat Neuvostoliiton ajan. Silloin Neuvostoliiton arvostelu oli oikeastaan kiellettyä, Kekkonen kutsui sitä neulanpistopolitiikaksi. Mutta ei silloin kriitikkoja oikeuteen juurikaan raahattu.

Johtopäätös tuosta surullisesta episodista taitaa olla, että suomalainen oikeuslaitos on läpeensä politisoitunut ja se on valjastettu vaientamaan maahanmuuttoa kritisoivia henkilöitä. Mutta se on hyökkäys demokratiaa vastaan. Olisi syytä keskustella tästä asiasta julkisesti ja paljon avoimemmin kuin nyt. Jos jotkin ehkä poliittisen taustan omaavat juristit oikeuslaitoksessa yrittävät käyttää valtaansa keskustelun tukehduttamiseen, syyllistyvätkö he vallan väärinkäyttöön poliittisissa tarkoituksessa?

 

Sananvapauden heikentäminen etenee Suomessa

”Vihapuheen” torjunta, sananvapauden rajoittaminen ja ilmastohulluus etenevät

Ennen eduskuntavaalejamme nostin puheissani ja kirjoituksissani esiin sen, että vaalien jälkeen uuden eduskunnan asialistalle nostetaan jossain vaiheessa, mahdollisesti melko piankin, kysymys vihapuheen ja viharikoksen ottamisesta täysimittaisesti rikoslakiimme, uusien vihapuhelakien säätämisestä ja sananvapautemme rajoittamisesta vihapuheentorjuntaan vetoamalla.  

Viittasin siihenkin, että mitä ilmeisimmin sen työryhmän, jota on johtanut entinen arkkipiispa Kari Mäkinen ja jonka tehtäväksi asetettiin vihapuheilmiön kartoittaminen ja uusien torjuntakeinojen esiin nostaminen ja suositteleminen, linjauksilla tulee olemaan suuntaa antava merkitys sille politiikalle, jolla pyritään rajoittamaan suomalaisten sananvapautta. 

13.4.2019 julkaistussa artikkelissani ”Vaikuta vaaleissa kristillissosiaalisen ja kansallismielisen arvokonservatismin puolesta!” kirjoitin seuraavastikin:  

”Puolue- ja ehdokaskenttämme jakautuu selkeästi kahteen: globalistisiin sananvapaussensuuria kannattaviin arvoliberaaleihin ja kansallismielisiin sananvapautta kannattaviin arvokonservatiiveihin. Jos globalistiset sananvapaussensuuria kannattavat arvoliberaalit voittavat Suomessa ja Euroopassa, niin sitten Suomi, vuoden 2019 jälkeen, on melko varmasti lopullisella tiellä kohti väestönvaihtoa, islamisaatiota, yksityisautoilun loppua, termostaatti- ja syömiskontrollia, sananvapaussensuuria ja suomalaisen kansallisvaltion häviämistä.”

Vaikka täyttä sananvapautta puolustavat kansallismieliset arvokonservatiivit saivat vaaleissa osakseen huomattavaa kannatusta ja suuren vaalivoiton, junailtiin Suomelle arvoliberaalin globalistinen ja sananvapaussensuuria edistävä punavihreä kansanrintamahallitus. Nyt siis joka tapauksessa näemme ja koemme, mihin suuntaan tällaisen hallituksen johdolla meitä kaikkia viedään. 

Rinteen punavihreän hallituksen hallitusohjelman – Pääministeri Antti Rinteen hallituksen ohjelma 6.6.2019. Osallistuva ja osaava Suomi: sosiaalisesti, taloudellisesti ja ekologisesti kestävä yhteiskunta (Valtioneuvoston julkaisuja 2019:23) – kolmannen ja neljännen tavoitteen kohdalla, sivuilla 87–89, selostetaan niitä linjauksia, joiden mukaan hallitus haluaa Suomen lainsäädäntöä muuttaa kaikenlaisen syrjinnän ja viharikollisuuden kuten vihapuheen torjumiseksi. 

Lue huolella nuo viittaamani sivut ja pohdi, mitä kaikkea seuraa siitä, jos mainitut tavoitteet toteutetaan.

Käytännössä kyse on etenkin sukupuolen käsitteeseen kuten kaikkeen muuhunkin seksuaalipolitiikkaan ja rasismin alaan liittyvän kielelliskäsitteellisen oikeaoppisuuden voimaan pakottamista lainsäädännöllisesti ja vihapuheentorjunnan verukkeella. Esimerkiksi kaikki sellainen julkinen mielipiteenilmaisu ja sanallinen esillä olo, joka ei edusta Setan käskemiä genderideologisia radikaaliuskomuksia, tulee joutumaan sananvapauskontrollin kynsiin. 

Näihin teemoihin liittyvän julkisen mielipiteenilmaisun entistäkin kovempaa sensurointia tulemme varmasti kokemaan, jos nyt virkaan astunut hallitus jatkaa työtään valitsemallaan uralla ja kokoonpanolla. Esimakua olemme saaneet jo maistaa, kuten käy ilmi Tytti Saleniuksen valaisevasta artikkelista ”Vihreiden Iiris Suomela: ’Sukupuolittuneita termejä, joilla pyritään painamaan naisia alaspäin” Oikeassa Mediassa 14.6.2019. Kannattaa lukea ajatuksella.

Kannattaa lukea myös edellä mainitsemani Kari Mäkisen vihapuhetyöryhmän johtopäätökset, jotka on tuoreesti julkaistu huhtikuun 2019 lopulla Sisäministeriön julkaisuna 2019:23 nimeltä Sanat ovat tekoja: Vihapuheen ja nettikiusaamisen vastaisten toimien tehostaminen (Sisäministeriö, 2019)

Julkaisun luku 13, sivujen 64–72 ”Työryhmän suositukset vihapuheen ja nettikiusaamisen vastaisten toimien tehostamiseksi”, sisältää 12 erittäin vahvaa ja kautta koko yhteiskuntamme vaikuttavaa suositusta, joiden toimeenpanoa nykyinen hallituskin varmasti haluaa kaikin voimin edistää, hallitusohjelmansa hengessä.    

Tällaista, käytännössä etenkin perinteisten kristillisten perhearvojen puolustajiin ja kansallismielisiin islamkriitikoihin ja maahanmuuttorealisteihin kohdistuvaa poliittisideologista muokkausta ja sananvapaussensuuria, on tiedossa, jos hallituksen tulevat vihapuheentorjuntahankkeet menevät eduskunnassa läpi ja muuttuvat lainsäädännölliseksi pakoksi, joka sitoo kaikkia.

Sananvapaussensuroinnin ohella hallitus pyrkii kaikin voimin edistämään, itseäni lainaten, ”yksityisautoilun loppua, termostaatti- ja syömiskontrollia” eli ilmastonmuutosuskovaista ilmastohulluutta. 

LÄHDE: Patmos blogi/Juha Ahvio 14.06.2019