tag korruptio

9 artikkelia

”Putinin miesten” Suomi-operaatiot

Venäjä-asiantuntija ihmettelee Esko Ahon toimia ja paljastaa ”Putinin miesten” Suomi-operaatiot

  • Financial Timesin entinen Moskovan kirjeenvaihtaja osoittaa tuoreessa teoksessaan presidentti Putinin toimintamallin, joka on peruja KGB-ajoilta
  • Kirjailija nostaa esiin myös ex-pääministeri Esko Ahon Venäjä-kytkökset ja tuoreet kommentit Suomen hävittäjähankintaan liittyen

Tutkiva journalisti ja Venäjä-asiantuntija Catherine Belton kyseenalaistaa Esko Ahon Venäjä-toimet ja paljastaa ”Putinin miesten” Suomi-operaatiot.

Tutkiva journalisti ja entinen Financial Timesin Moskovan kirjeenvaihtaja Catherine Belton selvittää tuoreessa kirjassaan, Putinin sisäpiirissä – Kuinka KGB valtasi Venäjän ja kääntyi länttä vastaan (Docendo), miten entinen KGB:n vakooja Vladimir Putin ja hänen lähipiirissään oleva KGB-miesten ryhmä ”kaappasi” vallan Venäjällä. Samalla Belton avaa myös ”Putinin miesten” Suomi-kytköksiä ja vaikuttamisoperaatioita.

Kuten tiedetään, presidentti Putinin ja hänen sisäpiirinsä eivät ryhtyneet rakentamaan Venäjää edistämällä kilpailukykyistä taloutta ja demokratiaa. Sen sijaan he kahmivat talouskontrollin itselleen, tukahduttivat epätoivottujen äänet niin mediassa, taloudessa kuin politiikassa, ja käynnistivät laajan ja salaisen vaikuttamistoiminnan ulkomailla.

Suomessa torstaina vierailleen toimittaja-kirjailija ja Venäjä-asiantuntija Catherine Beltonin mukaan presidentiksi noussut Putin otti käyttöön nuoruutensa neuvostoajan KGB:n kovat otteet.

–Putinin toimintatavoissa toistuu sama malli, jonka mukaan hän toimi jo KGB:n vakoojana Itä-Saksassa ollessaan, Belton sanoo.

Kirjailija kuvaa, kuinka eräs entinen Stasin (DDR:n valtiollinen turvallisuusorganisaatio) työntekijä kertoi hänelle, että Dresdenissä KGB:n komennuksella ollessaan Putin tuki uusnatseja ja terroristista toimintaa, jonka tarkoituksena oli horjuttaa länttä.

–Hän tekee edelleen vastaavia toimia länttä horjuttaakseen, Belton sanoo.

KGB-aikaiset metodit ovat käytössä myös rahanpesussa, jossa Kreml hyödyntää valeyhtiöitä ja veroparatiiseissa sijaitsevia epämääräisiä pankkeja.

–Näillä KGB-ajoista tutuilla järjestelyillä rahoitetaan nykyisin muun muassa erilaisia vaikuttamisoperaatioita lännessä, Belton sanoo.

Putinin ja hänen sisäpiirinsä toimilla on ollut vakavat seuraukset venäläisille ja koko maailmalle – syntilista on pitkä; Georgian ja Ukrainan sodat, Krimin laiton valtaus, ulkomaisten vaalien häirintä, myrkkyiskut Britanniassa, ääriliikkeiden tukeminen ja läntisten instituutioiden heikentäminen. Myös oppositiojohtaja Aleksei Navalnyin myrkyttäminen ja vangitseminen kertovat Beltonin mukaan Venäjän vainoharhaisesta nykyhallinnosta.

Kremlin toimintaan syvällisesti perehtyneen Beltonin kirjassa pureudutaan myös siihen, miten ” Putinin miehet” ovat ulottaneet lonkeronsa Britanniaan ja myös Suomeen.

Tulenarkoja paljastuksia

Jo viime vuonna englanniksi ilmestyneen Beltonin kirjan tulenarasta sisällöstä kertoo muun muassa se, että keväällä 2021 neljä venäläismiljardööriä ja Venäjän valtiollinen jättiyritys Rosfnet haastoivat kirjailijan ja tämän kustannusyhtiön oikeuteen.

–Luulen, että kirjani joutui Kremlin tutkaan sen jälkeen, kun oppositiojohtaja Aleksei Navalnyi oli viitannut siihen ja näyttänyt kirjan videollaan, Belton sanoo.

Kirjassa on tulenarkaa myös se, että Belton luo monipuolisen lähdeaineistonsa avulla tarkan analyysin siitä, miten Kreml on ujuttautunut Putinin käskystä syvälle Britannian talouselämään, politiikkaan, tiedusteluun, mediaan ja urheiluun.

Kirjan mukaan esimerkiksi Roman Abramovitšin Chelsea-jalkapallojoukkueen ostaminen vuonna 2003 oli Putinin päätös. Asiasta kertoo kirjassa Putinin sisäpiirissä toiminut, mutta myöhemmin epäsuosioon ja maanpakoon joutunut venäläismiljardööri Sergei Pugatšev.

Belton on myös selvittänyt, miten Kremlin rahalla voidellaan poliitikkoja. Esimerkiksi Britanniassa ”Putinin miehet” ovat antaneet konservatiiveille vaalirahaa ja tarjonneet poliitikoille tuottoisia pestejä venäläisyritysten hallituksista.

Myös brexit-kampanjaa rahoitettiin Beltonin mukaan venäläisrahalla.

Suurin brexit-kampanjan lahjoittaja oli miljonääri Arron Banks, joka antoi 8 miljoonaa puntaa brexit-kampanjalle. Mediatietojen mukaan Banks on tavannut venäläisiä diplomaatteja useaan otteeseen brexit-kampanjan aikana.

Banks on itse myöntänyt vain yhden ”kostean lounaan” Venäjän suurlähetystössä.

Venäläisrahojen alkuperästä ei kuitenkaan saatu virallista näyttöä, koska rahat kulkivat veroparatiisin kautta, jota brittiviranomaiset eivät pääse tutkimaan.

Belton kertoo myös toisen esimerkin ”Putinin miesten” soluttautumisesta brittiläiseen yhteiskuntaan.

Venäläinen oligarkki Aleksander Lebedev, joka toimi 1980-luvulla Lontoossa KGB-agenttina, omistaa nyt Britanniassa yhdessä poikansa kanssa muun muassa Independent-sanomalehden ja 75 prosenttia Evening Standardista.

–Pääministeri Boris Johnsson nimitti viime vuonna Lebedevin pojan, Jevgeni Lebedevin Siperian lordiksi, ja hän on nyt myös parlamentin ylähuoneen jäsen, Belton kertoo.

Öljyä ja vakoilupölyä

Toimittaja-kirjailija Catherine Beltonin mukaan Suomikaan ei ole vapaa Venäjän vaikuttamisyrityksistä.

–Suomi on aina ollut Putinin miehille tärkeä etuvartioasema.

Belton on haastatellut kirjassaan erästä länsimaista tiedustelu-upseeria, joka kertoi, kuinka Neuvostoliiton luhistumista edeltävinä vuosina Helsingin-lähetystössä palvellut nuori KGB-upseeri, Sergei Ivanov, kestitsi mielellään länsimaisia diplomaatteja kotonaan.

–Hän jutteli kilpailun tuomisesta ja neuvostoyhteiskunnan avaamisesta. Hän puhui vakuuttavasti ja sanoi toivovansa parempaa tulevaisuutta. Hän lumosi minut… Mutta myöhemmin näin jotain aivan muuta, tiedustelu-upseeri kertoo kirjassa.

Aina länsimaisen tiedustelu-upseerin kotona käydessään Ivanov ripotteli asuntoon karsinogeenistä, lähes näkymätöntä jauhetta, jonka avulla Neuvostoliiton vastatiedustelu pystyi seuraamaan läntisten kollegojensa liikkeitä ja tarkistamaan keitä omia oli mahdollisesti värvä̈tty lännen palvelukseen.

Länsimaat olivat kuitenkin päässeet vihille taktiikasta ja onnistuivat useimmiten varautumaan ”vakoilupölyn” käyttöön.

Helsingissä toimineesta Sergei Ivanovista tuli lopulta yksi presidentti Putinin läheisimmistä liittolaisista. Ivanov toimi avainasemassa Putinin puolustusministerinä, turvallisuusneuvoston päällikkönä ja myöhemmin Kremlin presidentinhallinnon päällikkönä.

Ivanovin tavoin myös muutama muu Putinin läheinen liittolainen, joilla oli KGB-yhteyksiä, oli sijoitettu Suomeen juuri ennen Neuvostoliiton hajoamista ja sai kaksoiskansalaisuuden.

Yksi heistä oli Gennadi Timtšenko,entiseksi KGB:läiseksi väitetty pietarilainen, jonka öljykauppayhtiö Gunvor nousi Putinin hallinnon aikana alallaan maailman kolmanneksi suurimmaksi.

Timtšenko johti 1990-luvulta lähtien pienen öljykauppayhtiön Uralsin Suomen-haaraa. Ranskalaisen tiedusteluraportin mukaan KGB oli perustanut yhtiön jo 1980-luvulla osana yritysverkostoa, jonka kautta siirrettiin kommunistisen puolueen varoja.

Timtšenko on kiistänyt väitteet, sekä sen, että hän olisi ollut tekemisissä KGB:n kanssa.

Putin itse toimi 1990-luvun alussa Pietarissa ulkomaisista taloussuhteista vastaavana apulaiskaupunginjohtajana.

Venäjä kärsi tuolloin talouskurimuksesta ja Pietari ruokapulasta. Putinin tehtävänä oli myydä öljyä ulkomaille ruokaa vastaan.

Beltonin kirjan mukaan tästä Oil for food -kampanjasta käynnistyi valtion varojen ja luonnonvarojen ohjaaminen virallisen valtion ulottumattomiin. Kampanjan avulla saatiin kallisarvoista ulkomaanvaluuttaa, joka valui osin Putinia hyödyttävien rikollisten ja KGB:n miesten käsiin, jotka pystyivät ylläpitämään tiedusteluverkostoaan, ja keräämään rahaa toimintaansa varten.

–Tässä hankkeessa oli monenlaisia suomalaisia kytkentöjä, joita Suomessa tunnetaan hyvin vähän. Toivon, että asiasta tehtäisiin jatkossa tarkempaa tutkimusta, kommentoi Suomen entinen Moskovan suurlähettiläs Hannu Himanen.

Judoa ja jääkiekkoa

Putinin Suomeen liittyvään lähipiiriin kuuluu myös Boris Rotenberg, jolla on Suomen kansalaisuus. Yhdessä veljensä Arkadin kanssa nämä Putinin vahat judokaverit nousivat eräiksi Venäjän rikkaimmista miehistä. He rakensivat Putinin hallinnolle muun muassa maakaasuputkia ja muita infrahankkeita.

Timtšenko ja Boris Rotenberg ostivat (2013) liikemies Harry Harkimolta Hartwall-areenan, ja venäläisliikemiesten omistama Arena Events osti 49 prosentin osuuden jääkiekkoseura Jokereista, joka on pelannut vuodesta 2014 Putinin propagandaliigaksi syytetyssä KHL:ssä.

Nykyisin Harkimo, Rotenberg ja Timtšenko eivät enää omista Jokereita.

Jokereiden myynnillä noin 4 miljoonaa euroa tienannut Harkimo toimii nykyisin politiikassa. Hän on kansanedustaja ja Liike Nytin puheenjohtaja.

Tällä hetkellä 40 prosenttia Jokereiden osakkeista on venäläisen Nornickel-konsernin suomalaisen tytäryhtiön omistuksessa.

Nornickel-konsernin pääomistaja on oligarkki Vladimir Potanin. Hän on yksi Venäjän rikkaimmista ihmisistä 16 miljardin euron omaisuudellaan.

Keväällä 2018 Yhdysvaltain hallinto kirjasi Potaninin niin sanotulle ”Putin-listalle”, jolle on koottu Venäjän presidentin läheisimpiä tukijoita ja liikemiehiä.

Ahon kytkökset

Suomen entinen pääministeri Esko Aho istuu Venäjän valtion enemmistöomistuksessa olevan Sberbankin hallituksessa. [Petteri Paalasmaa]
Suomen entinen pääministeri Esko Aho istuu Venäjän valtion enemmistöomistuksessa olevan Sberbankin hallituksessa. [Petteri Paalasmaa]

Beltonin mukaan Suomessa on yhä paljon asioita, joita ei tiedetä Putinin Venäjän poliittisesta vaikuttamisesta Suomessa, tai venäläisen rahan vaikutuksesta suomalaiseen politiikkaan.

Belton nostaa esimerkkinä esiin entisen pääministerin Esko Ahon, jonka nimi esiintyy viime aikoina myös presidenttispekulaatioissa.

Aho on istunut vuodesta 2016 alkaen Venäjän valtion enemmistöomistuksessa olevan Sberbankin hallituksessa.

Pankki joutui EU:n ja Yhdysvaltain pakotelistalle vuonna 2014, koska sen katsotaan olevan merkittävänä valtionyhtiönä ja rahoituskanavana osavastuullinen siihen, että Venäjä miehitti Krimin ja osallistui Itä-Ukrainan sotaan.

On myös väitetty, että Sberbank olisi sotkeutunut Britannian EU-eroa vaatineen kampanjan rahoittamiseen.

Beltonin mukaan suomalaisten olisi syytä tietää, mitkä Esko Ahon yhteydet venäläisiin tosiasiassa ovat, ja minkälaista vieraanvaraisuutta hänelle tarjotaan.

Talouselämä-lehden mukaan Aho saa vuodessa noin 126 000 euron kokonaispalkkion Sberbankin hallitus- ja komiteapaikoistaan.

Aho toimii myös yhdysvaltalaispankki JP Morganin neuvonantajana. Hän on todennut aiemmin, ettei näe ristiriitaa toimiessaan samanaikaisesti yhdysvaltalaisessa ja venäläisessä pankissa.

Toimittaja-kirjailija Beltonia kiinnostaa myös Ahon tuoreet hävittäjäpuheet.

–Minua kiinnostaa, miksi Esko Aho sanoo nyt, että Hornet-hankinta Yhdysvalloista ei tarkoittanut strategisessa mielessä mitään, vaikka Ahon ollessa pääministeri hävittäjähankintaa pidettiin strategisesti tärkeänä askeleena, jonka avulla voitiin tiivistää suhteita Yhdysvaltoihin ja länteen, Belton sanoo.

Hän viittaa Ahon tuoreeseen Vuosisadan asekauppa – Hornetien nousu Suomen taivaalle -kirjaan, jossa Aho toteaa, ettei hän koe amerikkalaishävittäjien ostamisen muuttaneen Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittista asemaa.

–Miksi hän nyt yhtäkkiä mitätöi näiden hankintojen strategista arvoa Suomelle. Haluaako hän tällä osoittaa myötämielisyyttään Venäjälle. Minusta tämä kuulostaa aika vaaralliselta ja edellyttää ehdottomasti syvempää tarkastelua.

Beltonin mukaan olisi tärkeää, ettei Suomi tulisi tällä tavoin liitetyksi Venäjään.

–Se olisi traagista kaikille, etenkin nyt kun Venäjällä on Putin vallassa.

Diplomaatti Hannu Himasen mukaan entisten johtavassa asemassa olleiden suomalaispoliitikkojen roolit Venäjään liittyvissä hankkeissa herättävät kansainvälistä kiinnostusta ja kysymyksiä.

–Se, että Beltonin kaltainen toimittaja on kiinnostunut näistä asioista, vahvistaa tämän, Himanen sanoo.

Sberbank on myös kietoutunut Fennovoiman ydinvoimalahankkeen rahoitussotkuun.

Venäjän valtion ydinenergiayhtiö Rosatomin on tarkoitus toimittaa Fennovoimalle Hanhikiven ydinvoimalaitos, mutta hankeen rahoitus on edelleen auki.

Suomen valtio on pannut Fennovoimalle ehdoksi, että rahoitusosuus täytyy kerätä EU-alueelta. Tätä sääntöä yritettiin kuitenkin vuonna 2015 vedättää kroatialaisen bulvaaniyhtiön kautta.

Tuolloin paljastui, että kroatialaisen Migrit Solarna -yhtiön väitetty rahoitus ydinvoimalahankkeelle olikin todellisuudessa Sberbankin venäläisrahaa.

Beltonin näkemys Rosatomin toimittamaan ydinvoimahankkeeseen on selvä.

–Mitä isompi venäläisten talousintressi Suomessa jossain asiassa on, sitä enemmän riskejä siihen liittyy Venäjän nykyhallinnon ollessa vallassa. Onko tämä taas yksi keino saada lisää valtaa suomalaisessa politiikassa, Belton pohtii.

Hän kehottaa Suomea olemaan tarkkana strategisten infrahankkeiden kanssa ja viittaa venäläisen kaasuyhtiö Gazpromin viimeaikaisiin toimiin.

Maakaasun hinta on noussut rajusti, ja syyksi epäillään osin sitä, että Gazprom manipuloi markkinoita ja kiristää Eurooppaa hyväksymään Nord Stream 2 -kaasuputken rajoittamalla kaasun tarjontaa.

Gazprom kuitenkin vakuuttaa toimittavansa kaasua täysin nykyisten sopimusten puitteissa.

–Kremlistä on kuitenkin jo sanottu, että toimitamme lisää kaasua heti kun Nord Stream 2 -kaasuputkihanke on kokonaan hyväksytty, eli he eivät edes viitsi piilottaa motiivejaan.

–Se jo kertoo, kannattaako venäläisten kanssa olla liian tiiviissä yhteistyössä, Belton päättää.

LÄHDE: Iltalehti.fi/Kreeta Karvala 01.10.2021

Suomen korruptio on vaikeasti havaittavaa

Kansanedustajan mukaan meillä korruptio on usein hienovaraista, vaikeasti havaittavaa ja siksi osin tilastoimatonta.

Raha vaihtaa pöydän alla omistajaa. LEHTIKUVA/VESA MOILANEN
Raha vaihtaa pöydän alla omistajaa. LEHTIKUVA/VESA MOILANEN

Suomi on tutkimusten mukaan yksi maailman vähiten korruptoituneista maista.

– Mikään maa ei ole täysin korruptoitumaton. Jos taloudellista tai muuta etua on saatavilla, on riski korruptiosta otettava aina huomioon. Rakenteellinen korruptio piiloutuu verkostoihin, yhteiskunnan rakenteisiin, valmisteluun ja päätöksentekoon, kansanedustaja Pauli Kiuru (kok.) kirjoittaa Aamulehden lukijapalstalla.

Hän toteaa, että julkiset hankinnat, kilpailuttaminen, kaavoitus, kiinteistökaupat sekä poliittinen rahoitus ovat alttiita korruptiolle.

– Myös virkanimityksiin ja rekrytointeihin voi liittyä korruptiivisia piirteitä. Aina ei rikota lakia, mutta toiminta ei silti ole kestävällä pohjalla. Kansainvälisesti esimerkiksi kehitysyhteistyössä ja asekaupassa on paljon korruptiota, Kiuru toteaa.

Niin ikään velvollisuuksien laiminlyönti, tahallinen viivyttely, väärien toimintatapojen peittely sekä kelvottoman johtamisen mahdollistaminen voivat Kiurun mukaan myös olla korruptiota.

– Toiminnasta hyötyjiä on rajallinen määrä, mutta haitat kohdistuvat laajemmin koko yhteiskuntaan.

Kansanedustajan mielestä läpinäkyvyyttä on lisättävä esimerkiksi julkisomisteisista yhtiöistä.

– Lisäksi tilastointia ja tutkimusta on kehitettävä. Uusien valtuutettujen on hyvä perehtyä teemaan ja tiedostaa korruptioon liittyvät riskit.

Kiuru muistuttaa, että jokaisella on omassa roolissaan vastuu.

– On hyvä kysyä itseltään päätöksentekotilanteessa, miltä toimintani näyttää ulkopuolisen silmissä ja pystynkö perustelemaan päätökseni kiertelemättä ja punastelematta.

LÄHDE: Verkkouutiset/Ilkka Ahtokivi 30.08.2021

Veikkaus Oy ja rakenteellinen korruptio

Juhana Vartiainen Veikkauksesta: Tämä on Suomen synkimpiä piirteitä

Kansanedustaja pitää nykyistä järjestelmää irvokkaana.

Asiakas ja Veikkauksen rahapeliautomaateille varattu alue. LEHTIKUVA / VESA MOILANEN
Asiakas ja Veikkauksen rahapeliautomaateille varattu alue. LEHTIKUVA / VESA MOILANEN

Kokoomuksen kansanedustaja, tuleva Helsingin pormestari Juhana Vartiainen kuvailee tuoretta Veikkauskratia-teosta tärkeäksi avaukseksi, joka voi edesauttaa Veikkaukseen liittyviä muutoksia Suomessa.

– Peliongelmaisten hyväksikäyttö on Suomen mustimpia piirteitä. Irvokasta on, että hyvinvointia periaatteessa tukevat järjestöt ovat täysillä systeemissä mukana, Vartiainen kirjoittaa Twitterissä.

Teoksessa vapaa toimittaja Senja Larsen kertoo ”maasta, jota hallitsee rahapeliyhtiö”. Veikkauksen kuvataan järjestäneen asiansa niin, ettei kestityksestä ja tuhansien eurojen kokouspalkkioista nauttivilla poliitikoilla ole halua nykytilan haastamiseen.

Veikkauksen väitetään asettavan haluamiaan henkilöitä suurten järjestöjen hyväpalkkaisiin tehtäviin.

– Sen apulaislobbaajina ovat järjestöt, joiden ei tarvitse kehittää omaa varainhankintaansa, vaan ne odottavat, että miljoonat vain tupsahtavat niiden kassaan. Mikäpä taho nyt sellaisesta haluaisi luopua, Kulttuuritoimituksen kuvauksessa todetaan.

Kaksi tärkeää raporttia aiheesta myös: https://t.co/afLk6e7nUz sekä https://t.co/ISwJSju5uy (2/2).

— juhana vartiainen (@filsdeproust) July 20, 2021

LÄHDE: Verkkouutiset/Antti Kirkkala 20.07.2021

Tyly näkemys lobbauksesta Suomessa

Tyly näkemys lobbauksesta Suomen politiikan ja vallan huipulla – ”on meitä rehellisiä lobbareita ja sitten on niitä palkkamurhaajalobbareita”

Konsulttilobbareista esitettyjen arvioiden mukaan heidän toimintansa voi olla hämäräperäistä. ”Tekevät mitä vain rahasta”, kerrottiin tuoreessa tutkimuksessa esitetyssä väitteessä.

Lobbaritoimistojen väkeä oli läsnä, kun Suomelle neuvoteltiin uutta hallitusohjelmaa vuonna 2019. OUTI JÄRVINEN
Lobbaritoimistojen väkeä oli läsnä, kun Suomelle neuvoteltiin uutta hallitusohjelmaa vuonna 2019. OUTI JÄRVINEN

Oikeusministeriön tiistaina julkaisemassa Kohti avoimempaa lobbausta: Lobbauksen nykytila Suomessa valtiollisella tasolla -tutkimuksessa tarkastellaan lobbaamista eli vaikuttamista julkiseen päätöksentekoon.

”Keskeisimpiä lobbauskohteita ovat ministerit ja ministeriöiden keskeiset virkamiehet”, kerrotaan tutkimuksessa.

Lisäksi tärkeitä kohteita ovat hallituksen virkamiehet sekä hallituspuolueiden johto.

”Myös ministerien avustajilla ja erityisavustajilla on merkitystä, koska he ovat reittejä ministerien luo.”

Järjestöjen ja yritysten omia lobbareita voi kutsua sisäisiksi lobbareiksi tai in-house lobbareiksi ja ulkopuolelta ostettuja taas konsulttilobbareiksi.

”Haastatteluaineistosta käy ilmi, että in-house-lobbarit näkevät konsulttilobbarit osin negatiivisessa valossa. In-house-lobbarit puhuivat konsulttilobbauksesta muun muassa viherpesuna, resurssirikkaiden tahojen rahalla vaikuttamisena tai hämäräperäisenä toimintana.”

Tutkimuksen mukaan in-house lobbarit myös usein vihjasivat, että konsulttilobbarit ”tekevät mitä vain rahasta”.

Konsulttilobbarit toivat haastatteluissa esiin, että he kuulevat usein puhuttavan itsestään negatiivisesti in-house-lobbareiden taholta.

”Me ollaan tämmösiä guns for hire [naurahtaa], mä oon kuullu tän erään in-house-lob-barin [sanomana], että ’niin, että on meitä rehellisiä lobbareita ja sitten on niitä palkka-murhaajalobbareita’. Ja sit mä olin heti et ’mä tunnistan nyt tän, et mä selvästi kuulun tähän palkkamurhaaja-kategoriaan’ [naurahtaa)”, yksi haastateltu konsulttilobbari kertoi tutkimuksen mukaan.

Lobbauksen vaikutus poliittiseen päätöksentekoon

Lobbauksen vaikutus poliittiseen päätöksentekoon on herättänyt kiivasta keskustelua viime vuosina muuan muassa Antti Rinteen (sd) hallitusneuvotteluissa keväällä 2019, joissa vihreitä edusti vaikuttajaviestintätoimisto Miltton Networksin Elina Moisio. Rkp:tä edusti taas konsulttitoimisto Rud Pedersenin osakas Marcus Rantala ja Sdp:tä Rud Pedersenin silloinen työntekijä ja nykyinen kansanedustaja Matias Mäkynen.

Huomiota on herättänyt myös se, että vihreiden kaikki kolme varapuheenjohtajaa toimivat viestintää ja vaikuttamista tekevissä konsulttitoimistoissa, Riikka Karppinen Milttonilla, Fatim Diarra Pohjoisranta BCW:ssä ja Jaakko Mustakallio Ellun Kanoissa.

Oikeusministeriön julkaiseman tutkimuksen mukaan keskeisimpiä lobbaajia ovat elinkeinoelämän järjestöt sekä institutionaaliset järjestöt, mutta ammattiliittojen merkitys on näitä vähäisempi.

Tutkimuksessa nähdään ongelmaksi, että lobbaus ei ole aina tarpeeksi läpinäkyvää.

”Lobbauksesta saatavilla olevaa virallista tietoa on runsaasti saatavilla, mutta se on hankalasti hyödynnettävää. Epävirallisten vaikutuskanavien kautta tapahtuvasta lobbauksesta etenkin ei-julkinen osa jää usein pimentoon.”

Tutkimuksen johtopäätöksissä arvioidaan, että sen tulokset voivat tukea lobbaamiseen liittyvän avoimuusrekisterin valmistelua.

”Mahdollisista puutteista ja haasteista huolimatta lobbausrekisteri, johon lobbarit tai päättäjät ilmoittavat tietoa yhteydenpidostaan, voi olla keino kerätä tietoa ei-julkisesta, epävirallisesta lobbaamisesta. Lobbausrekisteri saattaa myös parantaa lobbaustiedon keskittymistä ja sitä kautta lisätä julkisesti saatavilla olevaa sekä käytettävyydeltään hyvää tietoa lobbauksesta Suomessa.”

LÄHDE: Tekniikka&Talous/Antti Honkamaa 18.02.2021

Kun ideologia ja juridiikka menivät sekaisin

Kirjoittajan mukaan kestävää demokratiaa voi rakentaa vain, jos ymmärtää, mikä ero on ideologialla ja juridiikalla.

LEHTIKUVA / RONI REKOMAA
LEHTIKUVA / RONI REKOMAA

Vuonna 2020 koronakriisin lisäksi lehtien otsikoissa on toistunut useaan otteeseen hallituskriisi. Viimeisin hallituskriisi saatiin sovittua juuri ennen joululomia. Sekavan vyyhdin jälkipyykkinä on pohdittu, olisiko vihreät kaataneet hallituksen, jos keskusta olisi äänestänyt epäluottamusta ulkoministerille — tai toisin päin: olisiko keskustan pitänyt uhata hallituksen kaatamisella, mikäli ulkoministeriä ei vaihdeta.

Perustuslakivaliokunnan sisällä ja ympärillä kuohuntaa aiheuttanut tapaus ansaitsee jälkitarkastelun. Ulkoministeri Pekka Haaviston ministerivastuututkinta alkoi vuosi sitten, joulukuussa 2019. Perustuslakivaliokunnan mietintö asiasta valmistui viime viikolla. Siinä arvioitiin, että ulkoministeri oli toiminut lainvastaisesti, mutta ettei ministerin syytekynnys ylity.

Valiokunnan kuulemat asiantuntijat olivat erimielisiä asiasta ja valiokunnan vihreät jäsenet jättivät mietintöön vastalauseen. Keskusta antoi valiokunnassa ulkoministerille tukensa mutta julkaisi samana päivänä tiedotteen, jossa se moitti ministerin toimintaa ja kertoi, ettei hyväksy lainvastaista toimintaa. Luottamus poliittisiin instituutioihin tuskin ainakaan koheni tämän tapahtumaketjun myötä.

Toisin kuin monet muut viimeaikaiset kohut, ministerivastuututkinta on ollut otsikoissa poikkeuksellisen pitkään. Politiikkaa seuraamaton saattaa ihmetellä, mitä merkitystä asialla ylipäätään on. Perustuslakivaliokunta ei kuitenkaan ole mikä tahansa instituutio.

Perustuslakivaliokunnan ensisijainen tehtävä

Perustuslakivaliokunnan ensisijainen tehtävä on arvioida eduskunnan käsittelyyn valmisteltavien lakialoitteiden perustuslainmukaisuutta. Yksinkertaisesti voisi sanoa, että se huolehtii, etteivät uudet säädettävät lait riko niitä oikeuksia, jotka on koettu niin pyhiksi että ne on kirjattu perustuslakiin. Perustuslakivaliokunta on tästä syystä perinteisesti hyvin arvostettu osa eduskuntaa ja sitä on pidetty ensisijaisesti juridisena, ei puoluepoliittisena, toimijana.

Samalla tavalla kuin perustuslakivaliokunta tulkitsee lainvalmistelun perustuslaillisuutta, tuomioistuin tulkitsee lakia. Laki puolestaan on lainsäätäjän eli eduskunnan tulkinta niistä poliittisista päämääristä, joita lakia säädettäessä on haluttu edistää. Oikeuden päätös on siis lopulta juridinen käsitys siitä, mitä lakia säätäessä on haluttu saada aikaan, eli tulkinnan tulkintaa. Tämä ymmärrettävästi aiheuttaa toisinaan hämmennystä.

Politiikka on arvovalintoja. Arvojen kuuluukin herättää tunteita. Ihminen ei ole niin rationaalinen kuin luulee olevansa. Vaikka moni poliitikko mielellään sanoo tekevänsä politiikkaa tutkitun tiedon valossa, tosiasiassa parhaatkin arviot poliittisten päätösten vaikutuksista ovat vain arvioita. Taustalla on kuitenkin aina arvovalinta, joka on vähintään yhtä paljon omantunnon- kuin juridinen kysymys.

Ei ole lainkaan huono asia, että politiikka herättää tunteita. Sen sijaan jokaisen vastuunsa tuntevan politiikan toimijan kannattaa miettiä, minkälaisia tunteita haluaa ruokkia.

Ulkoministerin ministerivastuututkinnan loppumetreillä nähtiin jopa informaatiovaikuttamisen piirteitä, kun vihreiden viestintä sai, aiheellisesti, kritiikkiä tapahtumien vääristelystä. Samaan aikaan medioissa levisivät myöhemmin virheellisiksi osoittautuneet uutiset äärioikeiston valmistelemista vakavista rikoksista sisäministeriä ja valtakunnansyyttäjää kohtaan. Omiaan ruokkimaan huhumyllyä oli joidenkin oppositiopoliitikoiden vihjailu siitä, että virheellinen uutinen oli hallituspuolueiden riveistä alkunsa saanut yritys ohjata keskustelua toisaalle.

Tässä meni monella kokeneellakin politiikolla ideologia, juridiikka ja poliittiset arvovalinnat pahasti sekaisin. Juridisten asioiden vääristely ideologiaksi ei edistä demokratian etua. Yhtä vähän sitä edistää irtopisteiden kalastelu silloin, kun muutenkin epävarmuutta aiheuttava virheellinen uutinen leviää. Luottamusta näin ei ainakaan rakenneta.

Oikeusvaltioperiaate

Oikeusvaltioperiaate on yksi länsimaisen sivistysyhteiskunnan tärkeimmistä perusperiaatteista. Nimensä mukaisesti sillä oikeutetaan valtiollisia voimakeinoja, kuten esimerkiksi verotusta tai oikeudellisia seuraamuksia, tai kuten koronakriisissä nähtiin, jopa ihmisoikeuksien piirin kuuluvaa elinkeinovapautta sekä ihmisten oikeutta liikkua.

Nämä oikeudet on koettu niin tärkeäksi, että ne on kirjattu muun muassa Euroopan unionin perus- ja ihmisoikeuksiin. Myös EU:ssa käydään nyt repivää keskustelua politiikan ja juridiikan suhteesta, kun Puola ja Unkari haastavat muun unionin fundamentaalisia perusarvoja. Ihmisoikeuksista ei pidä eikä ole missään olosuhteissa syytä antaa periksi.

Politiikka on sekä ideologiaa että juridiikkaa. Molemmille on paikkansa, mutta on tärkeää ymmärtää, kumpaan näkökulmaan missäkin roolissa ottaa kantaa. Perustuslakivaliokunnan politisoituminen on yhtä ei-toivottu ilmiö kuin poliittisen keskustelun naamioiminen mustavalkoiseksi kysymykseksi “oikeasta” ja “väärästä”.

Kestävää demokratiaa voi rakentaa vain, jos ymmärtää, mikä ero on arvovalinnoilla, ideologialla ja juridiikalla. Toivoa sopii, että kevään kuntavaalien lähestyessä poliittinen keskustelu asettuu sille tasolle, jonka Suomi ansaitsee — ja koronakriisistä toipuakseen myös tarvitsee.

LÄHDE: Verkkouutiset/Jarno Limnell 22.12.2020

Laittomuuksien salliminen loukkaa kansanvaltaa

Kansanedustajan mukaan on vaarallista väittää, että hyvä tarkoitus oikeuttaisi rikkomaan lakeja.

Antti Häkkänen. LEHTIKUVA / ANTTI AIMO-KOIVISTO
Antti Häkkänen. LEHTIKUVA / ANTTI AIMO-KOIVISTO

Kokoomuksen varapuheenjohtaja Antti Häkkäsen mukaan eduskunnassa on käytävä vakava keskustelu lain kunnioittamisesta ja perustuslakivaliokunnan roolista.

Hän arvioi viime viikon tapahtumien osoittaneen, ettei perusrakenteista vallitse täyttä yhteisymmärrystä.

– Eduskunnasta pitää lähteä lakeja kunnioittava, ei halveksuva viesti. Suomi on luottamuksen yhteiskunta pitkälti sen takia, että noudatamme lakeja. Kun noudatamme sääntöjä ja käyttäydymme asianmukaisesti toisia kohtaan, voimme odottaa samaa muilta. Olemme yhdenvertaisia lain edessä – kenelläkään ei ole erityisoikeuksia. Asuinpaikasta, ihonväristä, sukupuolesta tai tulotasosta riippumatta, Antti Häkkänen kirjoittaa Facebookissa.

– Yhteiskunnallisen keskustelun kiihtyessä tästä lain kunnioittamisen periaatteesta kannattaa pitää kiinni. Se rauhoittaa kummasti salaliittoja ja kärjistymistä, kun tietää myös vastustajan kunnioittavan lakeja. Yhteiskuntaa pitää kehittää vaalien ja lainsäätämisen kautta – ei mielivallan ja lain rikkomisen kautta.

Häkkäsen mukaan ”kansalaistottelemattomuus” tai muu laittomuuksien salliminen on loukkaus myös kansanvaltaa kohtaan. Laki on kansanvallan keskeisin väline, jolla ohjataan yhteiskunnan toimintaa.

– Lainsäätäjät valitaan vaaleissa. Eduskunnan enemmistö päättää, mikä on kulloinkin hyvää ja oikeudenmukaista yhteiskunnan kehittämistä. Tämä kaikki tehdään perustuslain (ja myös YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen raameissa). Lain noudattamisen kiistäminen veisi tältä kaikelta pohjaa pois.

– Ajatus siitä, että eduskunta ei enää päätä lain hyvyyttä tai huonoutta, vaan vallan kolmijako-opin vastaisesti tämän arvion tekisi ministeri tai yksittäinen hallituspuolue, on vaarallinen. Se osoittaa röyhkeyttä eduskuntaa ja demokratiaa kohtaan. Oman puolueen etu ei voi mennä kansanvallan edelle – siis lain kunnioittamisen edelle, Antti Häkkänen sanoo.

Vaarallisia puheita vallankäyttäjiltä

Kansanedustaja viittaa perustuslain toiseen pykälään, jonka mukaan kaikessa julkisessa toiminnassa on noudatettava tarkoin lakia.

– Tämä tarkoittaa, että virkamiehet ja ministerit ovat velvoitettuja toimimaan eduskunnan säätämien lakien mukaan. Oikeusvaltioperiaate tarkoittaa, että ministerillä ei ole lupaa rikkoa lakeja virkatoimessaan. Oikeusvaltioperiaate tarkoittaa, että ministerin on aina asetettava lain noudattaminen oman puolueen edun edelle. On oikeusvaltioperiaatteen vastaista väittää, että hyvä tarkoitus oikeuttaa rikkomaan lakeja. Nämä ovat vaarallisia puheita keskeisiltä vallankäyttäjiltä, Häkkänen toteaa.

Hän painottaa, että luottamus on oikeusvaltion ja toimivan järjestelmämme keskeinen elementti.

– Luottamus syntyy siitä, että keskeiset päättäjät ymmärtävät valtio- ja oikeusjärjestyksen perusteet. Jokaisen kansanedustajan pitäisi siten ymmärtää kuinka vakava virhe on yrittää perustuslakivaliokunnan jäsenenä tai vaikkapa hallituspuolueen ryhmäpuheenjohtajana vaikuttaa epäasiallisesti perustuslakivaliokunnan tai sen virkamiehen työhön, Antti Häkkänen toteaa.

LÄHDE: Verkkouutiset/Antti Kirkkala 14.12.2020

Suomen piilotettu korruptio

Köyhyystutkija huolissaan ”kaverikapitalismista” – Suomessa ”paljon piilotettua korruptiota”

–Poliittiset virkanimitykset on yksi ongelma. Sitten toisaalta yritysten hallituksissa nähdään, miten valta tässä maassa kasautuu. Meillä on paljon tunnettuja hallitusammattilaisia, joiden nimet pyörivät monessa firmassa. Heillä on usein kytköksiä myös toisiinsa, saatetaan pelailla kavereille bonuksia ja muuta tällaista. Tältä asia helposti näyttää ulospäin, Maria Ohisalo sanoo.Kuva: Miikka Pihlajamäki / Alma Talent arkisto
–Poliittiset virkanimitykset on yksi ongelma. Sitten toisaalta yritysten hallituksissa nähdään, miten valta tässä maassa kasautuu. Meillä on paljon tunnettuja hallitusammattilaisia, joiden nimet pyörivät monessa firmassa. Heillä on usein kytköksiä myös toisiinsa, saatetaan pelailla kavereille bonuksia ja muuta tällaista. Tältä asia helposti näyttää ulospäin, Maria Ohisalo sanoo.Kuva: Miikka Pihlajamäki / Alma Talent arkisto

Köyhyystutkija, oppositiopuolue vihreiden varapuheenjohtaja Maria Ohisalo on huolissaan ”kaverikapitalismista” Suomessa.

–Poliittiset virkanimitykset on yksi ongelma. Sitten toisaalta yritysten hallituksissa nähdään, miten valta tässä maassa kasautuu. Meillä on paljon tunnettuja hallitusammattilaisia, joiden nimet pyörivät monessa firmassa. Heillä on usein kytköksiä myös toisiinsa, saatetaan pelailla kavereille bonuksia ja muuta tällaista. Tältä asia helposti näyttää ulospäin, Ohisalo sanoo Uudelle Suomelle.

– Musta on mielenkiintoista, että myös he, jotka vannovat vapaan markkinatalouden nimeen, hekin vastustavat tällaista kaverikapitalismia. Tämä ei heidänkään mielestä ole vapaata markkinataloutta, eikä esimerkiksi monopoli- tai oligopoliasemissa ole vapaata kilpailua yritysten välillä, hän lisää.

Ohisalo kirjoitti aiheesta eilen torstaina Twitterissä.

– Kaverikapitalismi on muuten kaukana vapaasta markkinataloudesta. Tässä maassa on paljon piilotettua korruptiota, Ohisalo kirjoitti.

Hän viittaa eilen torstaina käytyyn A-studion Talk-keskusteluun, jossa käsiteltiin poliitikkojen siirtymistä terveysbisnekseen.

Entinen kansanedustaja Lasse Männistö (kok.) siirtyi vuonna 2015 Mehiläiseen ulkoistusten johtajaksi. Entinen ministeri, apulaiskaupunginjohtaja Laura Räty (kok.) siirtyi viime keväänä Terveystaloon töihin. Viime viikolla kerrottiin, että kokoomuksen ministeriryhmän erityisavustaja Joonas Turunen siirtyy Mehiläisen liiketoiminnan kehityspäälliköksi.

Lue lisää:

Räty-Turunen-ketju hermostutti opposition: ”Päätöksenteosta suuryritysten johtoon bonuksille”

Ihmetys karenssikohusta: ”Eduskunta täynnä ihmisiä, joilla ei ole mitään kosketusta nykyajan työhön”

Ajatuspaja Liberan tutkimusjohtaja Heikki Pursiainen arvosteli kokoomuslaisten toimintaa Talkissa.

–Ei nyt olla lapsellisia. Onhan se selvää, miksi poliitikot siirtyvät juuri niihin tehtäviin, joissa on hyötyä poliittisista suhteista, Pursiainen sanoi.

Kokoomuksen pitkäaikainen kansanedustaja Ben Zyskowicz korosti eilisessä keskustelussa, että kokoomus ajaa valinnanvapautta sosiaali- ja terveyspalvelu-uudistus sotessa, koska pitää sitä tärkeänä, ei sen takia, että avustajat saisivat töitä terveysyrityksistä.

–Vähän sama, että jos vihreistä joku on päättäjänä ja edistää tuulivoimaa. Sitten vihreä avusataja rekrytoidaan tuulivoimafirmaan. Ajatellaanko me näin, että vihreä vaikuttaja meni tuulivoimafirmaan hyödyntämään suhteitaan vai ajatellaanko me, että he ajoivat tuulivoimaa, jotta avustaja pääsisi tuulivoimafirmaan töihin vai ajoivatko he sitä, koska uskoivat, että se on hyvä juttu? Ihan samoin kokoomus ajaa sotea, ja valinnanvapautta, koska se on saatavuuden, laadun ja viime kädessä veronmaksajien etu, Zyskowicz sanoi.

Ohisalon mielestä kaikille pitää olla samat säännöt.

– Samat pelisäännöt pitää olla kaikkialla, tarvitsemme lobbarirekisterin ja avoimuutta. Ihmisten pitää voida luottaa yhteiskunnan instituutioihin ja erityisesti päättäjiin, Ohisalo kommentoi Zyskowiczin puheita.

LÄHDE: Uusi Suomi/Linda Pelkonen , julkaistu ensimmäistä kertaa 07.10.2016

Tuulivoima ja korruptio

Paljastaisiko Suomen Verohallinto lopulta tuulivoiman ympärillä rehottavan korruption?

”Espanjan verovirasto paljastaa tuulipuistojen maksujärjestelmän”

Tuulivoiman ympärillä on korruptio raivoisaa myös Ranskassa, Yhdysvalloissa, ja muissakin maissa (Suomessakin). Siellä missä on valtion tukia, on petoksia. Siellä missä tuet ovat valtavia, petokset ovat valtavia. Espanjalainen IRS tutkii parhaillaan tapauksia muissa valtioissa. Kansallisella tasolla laiton rikastuminen veronmaksajien kustannuksella voisi helposti ylittää miljardin euron. (IRS tulee sanoista Internal Revenue Service ja tarkoittaa liittovaltion verottajaa, IRS on Yhdysvaltain yhteiskunnan tukipilareita) https://yle.fi/uutiset/3-10333878
https://wcfn.org/2015/04/22/huge-wind-farm-corruption-scandal-in-spain/

Italiassa ”tuulikuningas” tai ”tuulen lordi” Vito Nicastri on tuomittu yhdeksän vuoden vankeuteen tuulivoimayhtiöidensä voittojen kanavoimisesta Cosa Nostran Matteo Messina Denarolle.
Alun perin syyttäjä pyysi 12 vuoden rangaistusta Nicastrille, mutta tuomioistuin antoi tuomion lyhyemmästä rangaistuksesta.
Ennen kaatumistaan Nicastri johti jopa 43 tuuli- ja aurinkoenergiayhtiötä ja sillä oli 98 kiinteistöä. Pidättämisensä ja omaisuuden takavarikointinsa aikana vuonna 2013 BBC lainasi Palermon mafianvastaisen viraston päällikköä Arturo de Feliceä sanoen: ”Tämä [tuulienergia] on ala, jossa rahaa voidaan helposti pestä. – Rikollisuus ja korruptio levisivät useilla tasoilla: – Hakemukset julkisen avun saamisen eri oikeushenkilöiden kautta ja useiden avustusten saamiseksi; maaoikeuksien hankkiminen; toimilupien ja valtuuksien hankkiminen useilta valtion byrokratioilta; julkisia tarjouskilpailuja koskevat sopimukset; ja hankkimalla infrastruktuurin rakentamispalveluita mafian sertifioimilta toimittajilta. ”

USA:ssa tuulipuistot rahoittivat poliittisia puolueita.
”On aika, että ranskalaisten, poliitikkojen ja ekologien, jotka ovat pysyneet edes jonkin verran rehellisinä, lopettavat tämä hirviömäisen luonnon pilaamisen, jonka seuraukset muuttuvat nopeasti korjaamattomiksi.”
Tuulivoima korruptio Ranskassa: Tässä videossa tuntematon tuulipuiston uhri kertoo, että tuuliprojektin puolesta äänestäville kyläneuvoston jäsenille maksetut palkkiot ovat n. 100 000–150 000 euroa..

Syöttötariffi – korruptio

Tuulienergia. – iso huijaus
https://reinformation.tv/energie-eolienne-grande-escroquerie/

Suomi ei ole Pekkaa pahempi; – olisiko tutkijan mielipiteellä jo (edes vähän) vaikutusta: Korruption leviämisen pysäyttämiseen vaaditaan päätös että tuulivoimaloiden rakentamiset kielletään Suomessa. Jo riittää petokset, kts. Tapio Pitkärannan teksti:  ”Suomen taloushistorian laajimpia lahjontaan ja korruptioon liittyviä kokonaisuuksia.”

Tuulivoiman pitää pystyssä korporatismi, nyt se on Suomessakin levinnyt jo liian laajalle.
”Korporatismi tunnetaan myös nimellä korporativismi. Ylittää kaikki puolue-, aate- ja varallisuusrajat. Tekee omista aatelisistaan euromiljonäärejä. Varmuudella. Jo ennen eläkeikää. Kattaa koko perinteisen puoluekartan. Vasemmalta oikealle. Perustuu järjestövaltaan ja tukeutuu valtiovaltaan. Toimii perustuslain vastaisesti. Parlamentarismin ja siten laillisuusvalvonnan ulkopuolella.”  (Oikeusturvan ajankuva: Korporatismi)
http://ajankuva.blogspot.fi/2012/09/korporatismi.html

– Korporatismilla on nykyaikana myös taipumus neuvostomalliin omia itselleen ”demokratian” nimi ja rooli, ja totuttuna toimintatapana levittäytyä kaikille päätöksenteon alueille.

LÄHDE: Uusi Suomi/blogi/Hannu Aro 26.04.2020

Miksi eliitin jäsenet suojelevat toisiaan?

Kuvan lisännyt Taakkatoimitus

Eliitin jäsenet suojelevat toisiaan, koska he haluavat itselleen arvokkaita vastapalveluksia. Tätä kutsutaan verkostoitumiseksi. Toisilta eliitin jäseniltä saadut vastapalvelukset ovat arvokkaita niiden antajien vaikutusvallan ja varallisuuden takia.

Lasten perustavien ihmisoikeuksien riisto

Tämä lienee yksi selitys sille, että Suomessa on säädetty viimeisten vuosikymmenten aikana lakeja, jotka vievät lapsilta heidän perustavia ihmisoikeuksiaan ja vaikeuttavat heidän elämäänsä: lapset eivät pysty puolustamaan itseään.

Aborttilaki riisti syntymättömiltä lapsilta oikeuden elämään. Vuoden 1987 avioliittolaki teki avioliitosta sitovuudeltaan muita yhteiskunnallisia sopimuksia heikomman: putkimiehen kanssa tehtyä sopimusta ei voida purkaa ilman perusteita, avioliiton sen sijaan voi. Uuden avioerolain säätämistä seuraavina vuosikymmeninä avioerojen määrä kaksinkertaistui ja monet lapset ja nuoret menettivät eheän perheen tarjoaman turvan. Sukupuolineutraali avioliittolaki heikensi lasten asemaa entisestään viemällä lapsilta oikeuden isään ja äitiin.

Poliittisen korrektiuden kulttuuri

Kaikkia näitä uudistuksia kuitenkin perustellaan ihmisoikeuksilla ja vapaudella. Omia etujaan suojellakseen eliitti on luonut poliittisen korrektiuden kulttuurin, joka estää jopa järkyttävien ihmisoikeusrikkomusten kritisoimisen.

Yksi dramaattinen esimerkki poliittisen korrektiuden kulttuurin katastrofaalisista seurauksia on Englannissa tapahtunut laajamittainen nuorten tyttöjen systemaattinen seksuaalinen hyväksikäyttö vuosina 1988-2013.

Miten Englannin eliitti mahdollisti laajamittaisen lapsiprostituution

Englannissa tapahtuneen systemaattisen lasten seksuaalisen hyväksikäytön laajuudesta en esitetty erilaisia arvioita. On selvää, että hyväksikäytön kohteeksi on joutunut kymmeniä tuhansia lapsia ja hyväksikäyttöskandaalin kokonaislaajuus saattaa ulottua jopa sataan tuhanteen lapseen.

Ensimmäisessä vaiheessa 1980-luvulla jotkut Englannissa vaikuttavat sikhiläiset ryhmät syyttivät islamilaisia äärijärjestöjä siitä, että ne rohkaisivat nuoria muslimipoikia luomaan suhteita sikh-tyttöihin. Tarkoituksena oli vietellä heitä seksuaalisuhteisiin ja näin saavutetun vaikutusvallan avulla ohjata heitä islaminuskoon. Sikhit reagoivat näihin yrityksiin väkivallalla. Poliisi keskittyi lähinnä tukahduttamaan sikhien väkivallan, mutta ei uskaltanut puuttua muslimien toimintaan, koska pelättiin muslimien laajamittaista mellakointia.

Poliisien passiivisuuden rohkaisemana systemaattinen tyttöjen groomaus ulotettiin myös brittiläiseen kantaväestöön. Ensimmäisen kontaktin tyttöihin loivat nuoret pojat, jotka saivat tytöt rakastumaan itseensä ja aloittamaan seksuaalisuhteen.

Tytöt pyrittiin tekemään riippuvaisiksi alkoholista ja huumeista. Vähän kerrassaan heidät saatiin suostuteltua seksuaalisuhteisiin myös pojan ystävien ja sukulaisten kanssa. Viimeisessä vaiheessa tyttöjä alistettiin uhkauksilla ja väkivallalla niin, että he alkoivat toimia groomausjengin palkattomina prostituoituina.

Mitä nuorempi tyttö, sitä enemmän hänen myymisensä tuotti jengille rahaa. Yksi tyttö saattoi tällä tavalla ansaita jengille kymmeniä tuhansia puntia vuodessa. Säilyttääkseen tulolähteensä jengi käytti uhkauksia ja väkivaltaa pitääkseen tytöt palveluksessaan. Kun eräs tyttö uhkasi kertoa asiasta poliisille, hänen kielensä naulattiin pöytään kiinni. Joitakin tyttöjä myös murhattiin.

Samaan aikaan kun laajamittainen tyttöjen groomaus oli käynnissä, jotkut ilmiöstä huolestuneet tahot tuottivat dokumentteja ja materiaaleja, joiden avulla tytöt ja heidän vanhempansa olisi tehty tietoisiksi tyttöihin kohdistuvasta vaarasta. Ongelmana oli se, että asiaan julkistaminen olisi samalla paljastanut monien viranomaisten vakavia laiminlyöntejä. Niinpä viranomaiset pyrkivät rajoittamaan näiden dokumenttien levittämistä. Seurauksena oli se, ettei asiaa koskeva tieto riittävästi levinnyt ja lasten seksuaalinen hyväksikäyttö sai jatkua parikymmentä vuotta.

Omakohtaisia kokemuksia

Itse sain kokea eliitin verkostoitumistaipumuksen kirjoittaessani vuonna 2018 artikkelin Kampanja pedofilian laillistamiseksi. Vain harva halusi keskustella itse asiasta, lapsiin kohdistuvan seksuaalisen hyväksikäytön ongelmasta, vaikka nyt tiedämme sen lonkeroiden ulottuvan paljon laajemmalle kuin silloin aavistimmekaan. Hyvä veli -järjestelmä toimi siten, että eliitti keskittyi tukemaan toisten eliitin edustajien kannanottoja. Seksuaalisesti hyväksikäytettyjen lasten kärsimys ei näyttänyt kiinnostavan valtaeliittiä.

Lähteet:

McLoughlin, Peter (2016) Easy Meat: Inside Britain’s Grooming Gang Scandal. New English Review Press.

LÄHDE: OikeaMedia/Blogi: Tapio Puolimatka, su 03.03.2019